Maneesireissun tilalla pakkaskavaletteja ilman satulaa

Sunnuntaina piti lähteä taas illasta maneesille estetreeneihin. Toisin kävi ja kuljetuskalusto ei tykännyt päälle pariinkymmeneen kiristyneestä pakkasesta. Korvaavana ohjelmana puomi/kavalettitunti kentällä. Junnut kyselivät lupaa mennä ilman satulaa ja minä tietysti perästä. Lupa herui koska ei kuulemma loikita isoja.

Hemppa ei selvästi traumatisoitunut eilisestä koska tuli tarhan portille vastaan.

Kyytiin kampeutuminen toppavaatteissa oli oma ohjelmansa. Onnistui kuitenkin. Vaikeinta oli saada jalka nostettua humman kankkujen yli. Penkiltä pääsi kyllä nätisti selän päälle. Ratsukoita meidän tunnillamme oli vain 3.

Kyydissä oli vakaata mutta Hemppa oli alkutunnin vähän pinkeänä. En kyllä edes muista että koska olen viimeksi mennyt kentällä pimeällä. Edellisestä ilman satulaa menemisestäkin on kauan. Uittoreissut kesällä ja viime talven pakkashumputtelut Hempalla. Lisäksi Einolan laidunreissut ja uitto sekä yksi lähes vuoden takainen katrilliharjoitus Wanesalla. Aika vähissä kuskinkin treenit viime aikoina. (Aiemmin Harmonialla jopa 23 kertaa ilman satulaa!)

Käynnissä Hemppa tasoittui aika kivasti tuntumalle. Vaan kun lähdettiin raviin niin pinkeytyi. Puomeja ja kavaletteja kantaneet ihmiset eivät helpottaneet rentouttamista. Kävin jokusen kerran välillä käynnissä ja lopulta tasoittui raviinkin. Tultiin ravissa pääty-ympyrällä lötköpuomien yli. Ensimmäinen kierros oli hätkähtynyttä tuijottelua että mistä tuo puomi tuohon putkahti. Sitten meni sujuen. Oikeaa laukkaa 3 muuta sivua kentästä. Aikamoista jäkittelyä. Kyydissä oli kuitenkin helppo olla.

Sitten laukkailtiin ensin puomien yli suoraan 5 ja 4 askelta. Sama toiseenkin suuntaan. Sujui helposti niin kauan kun kuski muisti moneenko on laskemassa. Skarppasin jopa ja rupesin tähtäämään keskelle. Helposti kun valui vähän reunaan.

Tultiin myös kavaletteja ensin matalina ravissa, sitten korkeampina ravissa ja lopulta laukassa. Muutaman kerran ravissa meno hyytyi käyntiin. Laukassa meni helpommin kunhan humma vähän rentoutui. Kyydissä oli yhä helppo olla.

Tämän tunnin vaikein osuus oli ympyrän kaarella olleet puomit ja laukansäätely niillä. Kuvittelin tämän helpoksi hommaksi mutta kun laukka ei rullannut, ratsu oli pinkeä eikä mennyt jalasta eteen niin ei ollutkaan läpihuutojuttu. Löytyi sinne lopulta neljää ja kolmea askelta mutta saatiin myös useampi sakkokierros. Välillä tallottiin puomeja. Lopulta suivaannuin ja napautin raipalla kaulalle kun pohkeet jätettiin taas kerran kuuntelematta. Sen jälkeen parani.

Tässä vaiheessa rupesin pitämään ohjat kädessä odotteluajankin. Taivuttelin, tein aavistuksen takaosan väistätystä ja muutamat ravisiirtymät. Hempan yleinen rentous lisääntyi. Tosin kertaalleen nakkasi pukin kun lähdettiin laukalle. Olin vakaasti kyydissä enkä horjunut. Mutta nostipa näppärästi käynnistä. Laukkaan rentous löytyi oikeastaan vasta volteilla.

Lopuksi tultiin vielä tehtävärata vuorotellen. Vasen kierros alkuun ja kaksi kierrosta ympyrällä, 4 ja 3 askeleella, sitten suora puomilinja ja kavaletit. Suunnanvaihto ravin kautta, kaksi ympyrää laukassa, kavaletit ja suoran linjan puomit. Nyt osasin tehdä laukkavoltit alle ja asiallinen laukka löytyi  jo tehtävän aloitukseen.

Vaaditut askelmäärät löytyivät ja pysyttiin myötälaukassa. Pikkuisen lisää viilailua olisin vielä kaivannut. Kaikkia puomeja ei tultu ihan keskelle. Oikeassa kierroksessa ponnistettiin kavaleteille vähän kaukaa. Ope kuitenkin kehui tarkkaa työtä. Ja vihdoin totesi itse että pitää kokeilla isompia esteitä ilman jalustimia. Siitähän olen haaveillut jo pitkään. Kesällä vähän yritettiin. Istuin kuulemma kavaleteilla hyvin ilman satulaa.

Loppuraveissa Hemppa loksahti pyöreäksi ja tasaiseksi. Kysyin että onko se pitkä. Vastaus oli että pitkähkö, helpon B:n muodossa. Enkä lähtenyt kasaamaan lyhyemmäksi. Ei nykinyt vaan oli kauniisti tuntumalla sekä taipui. Molempiin suuntiin. Kulki jalasta eteen ja hidasti istunnalla. En olisi malttanut lopettaa ollenkaan. Näytti kuulemma hyvältä ja niin tuntuikin. Voi kun meno olisi aina heti alusta asti tuollaista!

Käveltiin vielä pitkähkösti loppuun. Poistuin kun seruraavan tunnin väki rupesi ravaamaan. Siinä vaiheessa rupesi omat varpaat palelemaan lämmikkeistä huolimatta.

Tallissa pesin vielä Hempan superkakkaiset takajalat sekä taas vähän häntää. Tällä kertaa omistajan opastuksen mukaan pesupaikalla. En viitsinyt jäädä läträämään sillä näillä keleillä lämmintä vettä tarvitsee ehkä muuhunkin. Oli kyllä huomattavasti helpompaa letkulla kuin ämpärillä!

Pois lähtiessä auton mittari näytti -22°C, hieno tähtitaivas.

©Siiri

Ongelmia:
ihan aluksi omaa naamaa vähän paleli
kaikesta huolimatta tuli vähän hiertymiä vaikkei tuntunut yhtään pahalta
alkutunnista oli pinkeähkö
yksi pukki
laukat oli alkuun kulmikkaita enkä meinannut saada myötäämään
laukan säätely kaarella oli tänään yllättävän hankalaa
ei aina kuunnellut pohkeita
kolmisormihanskoissa ohjat välillä valuivat pitkiksi
lopuksi varpaita rupesi palelemaan
kakkaiset takajalat

Parannusta:
en edes huomannut satulan puutetta
"penkinlämmitin" oli oikein kiva
pysyin pukissa oikein vakaasti
ope sanoi että olin kavaleteilla vakaasti
loppuraveissa oli todella makean tuntuinen
tulin onnelliseksi

Katsotaan löytyykö myöhemmin videota tunnilta.