Nyt aikataulutin itseni peltoverkan mukaan. Kummasti kaikki ylimääräinen aika tallilla meinasi silti kadota. Muut meinasivat mennä ilman satulaa mutten sentään pellolle viitsinyt lähteä ilman. Lopulta peltoverkkaan oli noin 10 minuuttia aikaa.
Ensimmäinen kerta kun mentiin Hempan kanssa pellolle näin pimeässä. Kyllähän siinä niukasti näki auratun väylän. Ensin käyntiä sen verran että uskoin Hempankin jo tottuneen hämärään ja näkevän mihin menee. Raville ei tarvinnut patistella ja vauhtiakin irtosi ihan itsestään. Hyvää ratsuvermoravia tikkasi menemään muttei kuitenkaan takonut. Ei tuijotellut. Kuski päätyi lopulta keventämisen sijasta jäämään kevyeen istuntaan. Ei ehdotellut laukkaa. Alkumatkan huiput reilu 20 km/h.
Kentällä otin satulan pois ja kampesin penkiltä selkään. Ei tuntunut enää kovin ketterältä. Sitten takaisin alas naputtelemaan vielä kerran tilsat irti takasista. Olivat tiukassa! Ope sai puntattua kyytiin.
Ratsukoita oli 5 eikä kellään satulaa. Hemppa oli yllättävän tasainen. Aavistuksen pitkä. Mutta selässä oli täysin vakaata. Vielä parempaa taivutusta ravissa, kaipasi ope.
Laukkoja ei otettu yhtään alle vaan tultiin ravissa puomi, pysty, puomi. Esteen aloituskorkeus oli jo 60 cm pinnassa ja näytti isolta. Sinne vaan, harjasta kiinni. Hemppa meni vähän hitaasti ja loikkasi ylöspäin. Onneksi teki ihan tasaisia hyppyjä ja pysyin helposti kyydissä. Laukoissa tuli samaa kommenttia että pyöreämpään muotoon. Yritin kyllä. Oli onneksi eilistä taipuisampi. Yhä kuitenkin vasemmassa ohjassa kiinni.
Alkutunti tultiin pari kertaa ravissa, sitten laukassa tuota yksittäistä pystyä. Nousi jo siinä korkean näköiseksi. Väärässä laukassa lähes joka kerta alas. Kerran korjasi puomilla. Kuskilla ei vaan keskittyminen riittänyt enää myötälaukkaan asti.
Sitten tultiin neljän esteen kaareva linja ensin katsomon päädystä, sitten takapäädystä, katsomopäädystä uudestaan ja me vielä ns. sakkokierros heti perään. 4, 5 ja 4 laukkaa. Keskimmäinen väli oli aika ahdas. Viimeisellä kierroksella käskettiin jättää joka välistä yksi askel pois ja onnistuihan se. Oma olo vaan tuntui aika könöttävältä joka esteen jälkeen. Ja humma tuntui siltä että on riski poukkoiluun. Ei onneksi tehnyt mitään. Reunimmaiset olivat kavaletteja mutta pystyt taisivat nousta nekin jonnekin 70 cm pintaan. Ihan esteiksi sanottavia.
Muutamat omat minisäikyt Hemppa otti tunnin aikana. En tiedä kumpi jännitti enemmän yleisön ja open liikkeitä, Hemppa vai minä. Kertaalleen pomppasi laukan matkalla vääräksi eli oikeaksi. Ihan poikkeuksellista. Tulikohan yksi pukkikin.
Lopuksi tultiin vielä päivän ensimmäinen este toisesta suunnasta. En halunnut jäädä viimeiseksi, sillä pelkäsin karman aiheuttavan meille silloin ongelmia. Ope nosti estettä ja lähestyessä näytti isolta. Hemppakin oli ehkä vähän pitkä. Eteni ainakin hyvin. Näppärästi yli ja yhä hypyssä oli helppo olla mukana. 85 cm. Jahuu!
Kakkosope vähän hämmästeli kun sanoin etten ole aiemmin saanut hypätä Hempalla ilman satulaa. Kavaletteja olen mennyt sekä vuosi sitten että kaksi vuotta sitten itsenäisesti. Mutta tällainen talvikeli oli tähän hyvä, sillä riittävä kerros villahousuja välissä säästi takapuoleni hiertymiltä. Vain vähän otti taipeeseen.
Loppuraveissa Hemppaa piti saada matalampaan muotoon. Nyt meni jopa aika vahvalla tuntumalla mutta tasaisesti ja reippaasti kaula kaarella. Yllättävän tasaista kyytiä yhä. Ja sain vähän matalammaksi. Alkutunnista pohdin enemmän että jos on pukitteluriski niin onko matalaan muotoon ratsastaminen hyvä idea. Ei kuitenkaan tehnyt mitään.
 |
| Lopputunnin pose. ©Sanna |
Kun pysähdyttiin niin yritti taas tavalliseen tapaansa hangata päätä jalkaan. Käytin tilanteen hyödykseni ja heilautin oikean jalkani kaulan yli naistensatulaan. Siitä sitten laskin liukumäellä alas selästä. Satula, huopa ja kuskin lisätakki kainaloon ja talliin. Loppukäynnit olivat nyt tarpeeksi lyhyet ettei ehtinyt tulla kylmä.
Ongelmia:
tilsoja oli hankala saada irti (ja kentällä uudestaan)
kyytiin kapuaminen ei ollut kovin ketterää
vähän kartteli yleisöä ja opea jos liikkuivat
vasemman käden sormilla oli alkutunnista viileä
Parannusta:
ei kieltoja
hypyissä oli aika helppo olla
 |
| Unohdan aina olevani loistava tyyppi! ©Sanna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora