maanantai 28. tammikuuta 2019

Luikura ratsu ryhmätunnilla

Maanantaina lähdin reilu vuoden tauon jälkeen käymään Solbackassa. Neljäs kerta siellä. Sama syy kuin viimeksi eli joulukalenteritunnille (25 e, normaali irtotuntihinta 48 e). Valitsin ratsastuspäiväkseni tarkoituksella maanantain, sillä halusin Tarkkalan opetukseen. Sama tyyppi, joka piti minulle koulutunteja kun aloitin Assin kanssa.

Hopoti paljasti etukäteen että tunnille oli tulossa 6/8 ratsastajaa ja iltapäivästä selvisi myös että menen Edillä. -04 syntynyt pv, jossa ainakin 75 % täykkäriä, 168 cm korkea tähtipäinen ruunikko.

Keli oli autoiluun kamala. Paljon lunta, kamala viima ja vähäinen näkyvyys. Vajaa 10 pakkasta. Tallin parkkipaikka oli näemmä siirtynyt maneesin päätyyn. Ainoana jätin auton heti tien viereen kauas.

Edi löytyi sisältä. Harjat olivat vaihtaneet paikkaa käytävälle. Hoitaessa humma oli kiltisti mutta omissa oloissaan. Nyt tajusin sekä ottaa loimen maneesimatkalle että putsata kaviot vasta juuri ennen lähtöä. Enkä ollut edes viimeisenä valmis.

Meitä oli kuitenkin 7 ja hummat olivat tänään maneesissa aika virittyneinä. Kun katsomopäästä kuului suhinaa niin Edikin jännittyi. Hetken päästä kaveri laukkasi kauhuissaan takaa ohi. Pysyttiin sitten enemmän toisessa päädyssä. Kaikki kuitenkin pysyivät kyydissä.

Nopeasti selvisi etten osaa ratsastaa Edillä. Ope kyllä sanoi että on hepan ominaisuus ettei käynnissä ja ravissa tasoitu oikein tuntumalle. Taas näitä lähemmäs vaativaa koulutettuja hevosia, joilla en vaan osaa. Minun kanssani Edi oli luikura. Jaloilla ei saanut jäädä puristamaan. Hetkittäin oli oikein päin mutta kahdessa askeleessa tilanne ehti muuttua. Lopulta jalkani koomaantuivat lähes täysin. Reidet rennoiksi. Eikä saanut mennä lyhyiden ohjien mukana etukenoon.

Itse en tätä kunnolla meinannut huomata mutta tällä hevosella ja tällä koulusatulalla jalkani menivät turhan taakse ja yläkroppa eteen. En tunnusta ongelmaa ainakaan näin pahana muilla hevosilla.

Tunnilla ei tehty mitään alkuverkkaa kummempaa. Ravista käyntiin siirtymiä. Temponmuutoksia ravissa. Laukat pääty-ympyröillä. Laukka oli ehdottomasti Edin helpoin askellaji kuten opekin sanoi. Lopputunnista ratsu muutenkin heräsi ja ravissa piti pidättää. Alkutunnista kun tuntui etten saa jalasta reaktioita. Ope vastasi että hepat ovat reippaita, Edi liikkuu ihan tarpeeksi eikä tarvi hoputtaa enempää.

Ihan asiallinen tunti. 25 euroa oli tästä ihan sopiva hinta. Näin isossa porukassa en saanut tunnista hirveästi irti.

Ongelmia:
hepat olivat taas vähän villeinä
en osannut ratsastaa Ediä apujen väliin vaikka yritin kaikenlaista
etukenotin jalat takana
laukoissa sisäpohje ei meinannut pysyä jalustimessa
autoilukeli oli kamala
en saanut istuttua jännittyvän ratsun ravissa, joten kevensin koko tunnin

Parannusta:
laukka oli paras askellaji

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora