Lauantaille tarjottiin taas mahdollisuutta päästä Hempalla Tuiskun opetukseen. Tartuin tähän erittäin mieluusti. Ehdotin että joko kankeana suoriltaan tai verkkamaasto alle. Maastosta ei puhuttu enempää, joten se jäi sitten tekemättä. Hemppa pääsi kuitenkin aamusta käymään junnujen kanssa maastossa mutta valitettavasti se ei oikein auttanut kankeuteen.
Lähtiessä kotipihalla oli -15°C, tallilla -22°C. Toppahousut ja Kuomat. Kannatti. Ei kannuksia. Uudet paksummat talvihanskat. Oikea piti lämmön hyvin. Vasemman käden sormia taas palelsi kun Hemppa roikkui vasemmassa ohjassa.
Alkuun oli vähän käynnistysvaikeuksia ruveta toimimaan ratsailla. Verkkaa itsenäisesti. Käynnissä vähän taivutteluja ja sitten kevyeen raviin. Jäin pääty-ympyrälle melko pian. Hemppa makasi vasemmassa ohjassa vasen lapa pullottaen ja oli kankea. Kummatkin kierrokset ravissa olivat vaikeita. Toisessa perä oli sisällä, toisessa ulkona. Oikeassa kierroksessa oli ohje ettei kannata pyytää lapoja ulos kun tekee sitä jo valmiiksi. Näin minäkin sen ajattelin. Välillä tehtiin avoajatuksella, välillä taidettiin vähän väistää takaosaa ulos. Tehtiin joku pätkä myös sulkuajatuksella.
Tänään säälin sormiani ja halusin pitää lämmittelytauot ennen kuin tilanne meni pahaksi. Näitä taukoja taisi tulla 4.
Kun ravi pysyi hankalana niin otettiinkohan väliin käyntipätkä. Ainakin vaihdettiin suuntaa välillä eestaas. Lopulta parani sen verran että ajateltiin laukkoja. Vasen laukka oli kaameaa eikä parantunut millään. Kuvittelin että oikea olisi parempi ja ehdotin että vaihdetaan suuntaa. Vaan oikea oli yhtä kamala. Eikä auttanut kentän ympäri spurttailutkaan. Lopulta vain luovutettiin. Kuolaimen liikutus ja voltit eivät tuoneet apua. Vain ihan pientä loivennusta kamaluuteen. Nelitahtista, pää ylhäällä, jännittynyttä eikä oikein edennyt. Gramaanien kokeilu kävi molemmilla mielessä mutten ole varma mitä Hemppa siitä tuumaisi. Nyt siihen ei kuitenkaan riittänyt aika.
Lopulta meidät hoputettiin lopettamaan. Ravista tuli kuitenkin paljon kelvollisempi ja lopetettiin suht asialliseen. Vinkki oli että tällaisen hevosen (joka ei herkästi painu kuolaimen alle) voi aina ratsastaa vielä vähän pyöreämmäksi. Ratsailla meni lähemmäs puolitoista tuntia.
Haaveilin siitä että saisin jonkun vippaskonstin, jolla saan kankean Hempan taikaiskusta hyväksi. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt eikä ehkä ollut kovin realistinen haavekaan. Ope totesi että ammattitaito loppuu kesken. Eikä itsellänikään ollut muuta ratkaisua kuin käydä maastossa alle. Hempalle taisi tulla kuuma pikemminkin vastustelusta kuin työnteosta.
Ongelmia:
alkuun oli aika vaikeaa
vasemman käden sormet viilenivät säännöllisesti
laukat olivat kamalia
vähän yritti keulia ja jumitella kun piti lyhentää
en saanut kaipaamaani taikakeinoa huonon Hempan hyväksi saamiseksi (ei ehkä realistista odottaa)
Parannusta:
Hemppa käyttäytyi ihan fiksusti
käynti ja ravi paranivat
tuli pikemminkin kuuma kuin paleli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora