 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| Näistä kuvista näkyy hyvin että humma voisi olla pulskemmassakin kunnossa. ©Siiri Salmi |
Olin omaan tapaani vähän myöhässä. Kävin hakemassa Hempan sisälle, harjasin ja laitoin suitset päähän. Ohjat otin irti ja riimunnarusta talutus (liinaa ei löytynyt). Katseltiin pellolle mennessä hevoslautailua etäämpää ja vähän tuijotutti. Kun päästiin pellolle niin olivat jo valmiita.
 |
| ©Siiri Salmi |
Saatiin kuitenkin sen verran vielä siedätystä että Hempan kanssa katsottiin vierestä kun Hilima veti lautailijan ohi. Työnsin porkkanaa Hempan turpaan. Ei ollut kovin jännää Hempan mielestä.
Sitten käveltiin hiihtoratsukon perässä, sama juttu. Ja sitten me edeltä ja Hilima ja lautailija perässä. Ei ollut jännää.
 |
| ©Siiri Salmi |
Seuraavaksi mentiin kentälle ja vaihdettiin valjaat Hempalle. Vähän ihmetteli muttei huolestunut. Sangen ripeässä tahdissa saatiin tehtyä samat jutut kuin viimeksi. Liinat taakse ja kävelijä perään. Liinojen nykiminen ja läpsyttely oli ihan ok. Mentiin käynnissä kenttä ympäri ja vaihdettiin suuntaa. Kun pyysin reippaampaa käyntiä niin Hemppa meinasi kiihtyä henkisestikin. Yleensä otti porkkanat nätisti mutta nyt haukkasi enemmän tänne se! Jarrut eivät olleet taluttaen kaikista tehokkaimmat mutta sain humman pysähtymään. Ei tilanteita.
 |
| Mitäs siellä tapahtuu? ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
 |
| ©Siiri Salmi |
Kenttä oli hetki sitten aurattu, joten ei ollut enää laudalle sopiva alusta. Mentiin siis pellolle. Lautailija laudalle ja Hemppa nenä kohti lautaa. Sopiva turvaväli. Pyysin pitämään vähän ääntä ja se oli selvästi jännää Hempalle. Suhina ok, pomppiminen ei. Seuraavaksi lautailijaa hilattiin kohti. Niin kauan kun Hemppa sai katsoa, homma oli ihan ok. Myös nenän edestä ohitus sopi. Vain hitusen arvelutti muttei miettinytkään poistumista.
 |
| Lautailija lähietäisyydeltä. ©Siiri Salmi |
 |
| Edestä sai kyllä suhista. ©Siiri Salmi |
 |
| Kaikenlaista sitä, tuumaa Hemppa. ©Siiri Salmi |
Mutta kun käännettiin heppa niin että ääni tuli takaa ei humma tätä suvainnutkaan vaan pyörähti katsomaan. Yritettiin pari kertaa mutta sama juttu. Lisättiin siis välimatkaa riittävästi. Porkkanat rupesivat olemaan vähissä, joten piti katsoa hyvään kohtaan lopetus. Parisenkymmentä metriä oli Hempan mielestä sopiva välimatka takaa kuuluvaan suhinaan. Sitten seis ja jatketaan seuraavalla kerralla.
 |
| Äänet takaa olivat jänniä! ©Siiri Salmi |
 |
| Hemppa tahtoi nähdä mitä tapahtuu. ©Siiri Salmi |
Tänään jännintä tuntuivat olevan äänet. Pohdin korvien tukkimista mutta mietin että treenatessa on parempi siedättää ääniin. Tositilanteessa voi sitten tukkia korvat. Eikä tule vahinkoa vaikka tulpat irtoaisivat vauhdissa.
Ennen hiihtäjän vetoa pitäisi siedättää vielä ainakin irtonaisen vetokapulan ääniin ja liikkeeseen sekä hiihtäjän ääniin lähempää takana.
Haaveilin että tänään oltaisiin saatu hiihtäjä käynnissä perään mutta siihen ei vielä päästykään. Olen toki kouluttajana kokematon mutta annan itselleni plussat siitä ettei vaadittu mitään liian vaikeita ja Hemppa pysyi sangen rentona läpi session.
 |
| Sangen rentoa meininkiä oli treenien läpi. ©Siiri Salmi |
Jatkoa ajatellen pohdin että saattaisi olla jopa helpompaa jos olisin itse ratsailla. Ainakin niin kauan kun hiihtäjä ei ole vielä perässä. Olisi parempi hallinta ja tunne Hemppaan. Sitten toki tarvitsisi vielä ainakin yhden lisäihmisen apuun.
 |
| Löytyykö sieltä jotain syötävää? ©Siiri Salmi |
Kuvittelen että tällainen treeni ja ylipäänsä asioihin siedättäminen on Hempallekin vain hyväksi. Vähän aivotyöskentelyä ja vaihtelua elämään. Eikä ainakaan fyysisesti ollut rankkaa! Toivottavasti saadaan nyt jatkettua treenejä vähän tiheämmin. Seuraavaksi rakennetaan hyppyreitä omalle pellolle. Hempan kanssa tuskin nautitaan niistä vielä tälle talvelle. Kohti kautta 2025!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora