Kuvittelin että aamupäivän tallittelu riittäisi mutta eihän se ihan niin mennytkään. Oltiin 09 aikoihin tallilla ja oli vielä hämärää. Puoli kymmenen jälkeen lähdettiin liikkeelle ja onneksi oli jo kirkastunut selvästi. Ei ollut läheskään noin pimeää kuin miltä kuvassa näyttää.
 |
| Loistavaa porukkaa ja DIY -heijastinsetti. Jalkaheijastimet ja kuskin liivi on valmista tuotantoa mutta nekin tuunattu. ©Pauliina |
Tihutti hieman, +3°C. Autotiet olivat liukkaan näköiset mutta hokit purivat hyvin eikä lipsuttu yhtään. Kuskilla oli sen verran kevyesti vaatetta että pidemmillä käyntipätkillä tuli äkkiä vilu.
Lähdettiin Tiitonsaaren suuntaan suunnitelmana tutkia kuinka pahasti reitit ovat poikki. Aika perinteisesti käyntiä, ravia ja laukkaa. Talon kohta mentiin käynnissä, ei säikkyjä. Tiitonsaarentiellä ravattiin talojen ohi, ei säikkyjä. Ensimmäinen suora mentiin ravissa kunnes suokki ravasi edeltä niin lujaa että katsoin helpommaksi nostaa laukan. Hemppa nyki ohjia mutta oli muuten asiallisesti. Jossain vaiheessa laukattiin molemmat. Hempan imu riitti kaverin rinnalle muttei lähtenytkään omasta halusta ohi. En halunnut erikoistilanteita kiihdyttämällä ohi, joten laukattiin rinnakkain ja lopuksi taidettiin taas jäädä takaviistoon.
Metsäreittiä ei oltu aurattu, joten sinne ei lähdetty rämpimään. Jatkettiin suoraan. Lunta oli riittävästi eikä isoja kiviä näkynyt tiellä lumen alta. Tie kävi vähän kapeammaksi mutta otettiin vielä ravipätkä. Sitten reunustat oli vuorattu tukkikasoilla mutta ravattiin vielä siitä ohi. Olin yllättynyt ettei Hemppa tuijotellut tukkejakaan.
Pian tukkien jälkeen tie oli poikki. Pikkuoja näytti kaikkea muuta kuin pieneltä. Leveyttä taas ainakin metri ja virtasi. Tästähän ollaan kertaalleen talvella ja keväällä tultu yli. Hempan mielestä hyvä turvaetäisyys oli parikymmentä metriä. Ehdotin että mennään vähän lähemmäs ja peruutteli pois. Toisella yrityksellä mentiin ehkä 8 metrin päähän ja se riitti kuskille. Suokki oli jo päättänyt että nyt riitti ja hiippaili kotia kohti.
 |
| Oja oli leveä ja virtaava. Ei mitään intoa lähteä kokeilemaan ylitystä ©Pauliina |
Paluumatkalla aloitettiin ravissa. Pohdin että ravataanko liian hitaasti ja pienen kiihdyttelyn kautta mentiin laukkaan. Suokki seurasi yhä ravissa. Vaikka mentiin ihan reipastakin laukkaa. Tuollaiset ravivaihteet Hempalta puuttuu. Mutkaan hidastin mutta sen jälkeen laukkavauhti oli taas reilu 30 km/h ja yhä suokin ravissa riitti vauhti. Lopulta seurakin päätyi laukkaan. Välissä käveltiin hetki.
Viimeisellä laukkapätkällä pyysin vasenta laukkaa. Nousi oikea. Himmasin takaisin raviin mutta tilanne kärjistyi nopeasti. Hempalta irtosi pukki ja kaveriheppakin taisi vähän harmistua kun tukittiin tie. Pyysin siitä eteen ja löytyi se vasenkin laukka. Nyt Hempalla oli enemmän vauhtia. Eikä tarvinnut paljoa pyytää kun karautti kunnon vauhtineliin. Huiput 42,2 km/h mittarin mukaan. Jarrutusmatka oli pitkähkö mutta malttoi kuitenkin siirtyä raviin. Pieni hölkkä, käyntiä ja lopuksi tiellä taas ravia.
Suokiltakin löytyi rauhallisempi vaihde ja pysyttiin Hempan kanssa ravilla perässä. Nyt muistin taas suoristella ja Hemppa rupesi kivasti rentoutumaan. Käveltiin vielä pellon kautta takaisin.
Reissuun meni pari minuuttia päälle tunti, 9,39 km keskinopeudella 9,0 km/h. Hempalle tuli kuuma.
Seuraavaksi luvassa on hepaton joululoma. Paluu tallille vasta seuraavana maanantaina. Katsotaan kuinka pahat vieroitusoireet tulee.
Ongelmia:
nyki vähän ohjia
yksi mielipide-eropukki
oja oli ylittämättömässä kunnossa
oja oli vähän jännä ja peruuttikin
Parannusta:
ei tuijotellut (paitsi ojaa vähän) eikä loikkinut
selässä oli sangen turvallinen olo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora