Lauantaina lähdettiin Hempan kanssa puolen päivän jälkeen maastoon. Kuulin juttuja että eilen ruuna oli ollut maastossa turhankin ilmava ja pukitellut nostoissa. Satula tarkastettiin eikä siitä löytynyt kummempaa. Ehkä silti vähän jännitti että mitä on luvassa.
Samoihin aikoihin maastoon oli lähdössä myös tallikaveri ja kummallakin oli vielä aika samansuuntaiset ajatukset reiteistä. Lähdettiin siis yhdessä. Kiva myös saada joku varmistamaan jos tulee jotain tilanteita.
Keli oli lämmennyt nolliin ja oli satanut vähän uutta lunta. Tilsakeli pahimmillaan. Yllättävän vähän kuitenkin tilsaantui.
Lähdettiin eri suuntaan kuin yleensä eli ensin kohti Murtoa. Tie oli jäinen ja metsästä kuului pauketta. Hemppa oli talojen kohdalla vielä vähän pinkeä. Mentiin käynnissä Tiitonsaarentielle asti ja sitten ravailtiin ja laukattiin rauhassa suorat. Tulipa siellä metsässä autokin vastaan. Hemppa meni siististi puoleen väliin asti ohi ja sitten pysähtyi ajattelemaan taaksepäin. Ei kuitenkaan jännittynyt. Kaveri meni edeltä ja päästiin tilanteesta helposti.
Ravailtiin suoraan kunnes tultiin ojalle. Nyt kaveri meni siitä edeltä onnistuneesti yli, joten mekin rohkeasti perässä. Ei upottu. Siitä jatkuikin hyvä aurattu väylä Reinin pellonmutkaan asti. Oikein hauska lenkki. Lähinnä mentiin ravissa. Ei vastaantulijoita vaikka koirien jälkiä oli runsaasti. Hemppa ravasi kivan letkeästi ja kun muistin pitää tuntuman kunnolla niin ei edes mennyt pää pystyssä.
Reippaampi laukkapätkä käytiin ottamassa Reinintien suoralla. Hemppa lähti pyynnöstä ja kaveri jäi pisteeksi horisonttiin. 46 km/h ja ihanan tasaisesti. Hidastikin kun pyysin. Vähän käyntiä ja vielä kaverin perässä rauhallinen laukka toiseen suuntaan.
Hemppaa ei tosiaan haitannut oltiinpa edessä tai takana, mentiinkö rinnakkain vai menikö kaveri ohi. Käynnissä pysyttiin pitkin ohjin kun kaveri ravasi ohi. Tämän lenkin ainoa härdelli tuli mäen alla kun kaveri tuli Hempan mielestä liian häntään ja Hemppa latasi kohti ennen kuin huomasinkaan. Kaveriheppa otti osumaa muttei onneksi pahasti. Olin aivan liian hidas reagoimaan että olisin ehtinyt estää.
Loppumatkasta vielä pieni rauhallinen laukkapätkä autiotalon ohi ja rentoa ravia Isolan nurkille. Yhä muoto oli sangen säädyllinen, lopuksi ratsu kevenikin edestä. Ehkä ne takaset heräsivät mukaan. Muuten en väännellyt, yritin vain istua ryhdikkäästi ja kädet kannettuna sekä pitää ohjat tasaisella tuntumalla.
Reissuun meni 1,5 tuntia, 13,6 km. Keskinopeus käynteineen 9,1 km/h. Tämä oli 222. kerta Hempan selässä.
Ongelmia:
potkaisi kaveria
Parannusta:
ihanan reipas, tasainen ja kuuliainen
ei pukitellut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora