Kauas on pitkä matka

Sunnuntaina aluevalmennukset jatkuivat Ruukissa. Hemppa jäi Ruukkiin yökylään, itse ajoin yöksi kotiin. 07 jälkeen matkaan ja vähän aiemminkin olisi ollut hyvä olla paikalla. +1°C ja satoi lunta. Yöllä näin unta että mentiin Hempan ja vinkan kanssa ojaan. Viimeksi taisi olla samanlaisia unia ennen treenejä. Ei kovin rentouttavaa.

Hemppa oli viihtynyt hyvin. Hörppäsi vielä ämpärillisen lämmintä vettä ja käytiin pienellä aamukävelyllä. Sitten olikin jo hoppu varustautua treenikuntoon.

Tänään oltiin samalla 3 hengen porukalla kuin eilenkin. Aamun toisessa ryhmässä eli 09.

Taas alkuverkassa Hemppa tuntui hyvin vinolta. Aavistuksen kankea mutta vertyi äkkiä. Vinous lähti sekin paranemaan yllättävän nopeasti. Harmi vaan että heti tuli ongelmia suoruuden ja rentouden kanssa kun ruvettiin tekemään jotain. Alkuun taas vain itsenäisesti askellajit läpi ja ohimennen joitakin puomeja. Tänään alkuverkassa Hempalta tuli yksi protestitakapotku.

Ensimmäinen ohjattu tehtävä oli ylittää kahta kavalettia ympyrällä. Vasen kierros. Rennommalle kaulalle. Lisää laukkaa. Vielä lisää. Me oltiin selvästi ryhmämme hitaimmat. Muille tuli pikemminkin päinvastaisia kommentteja.

Seuraavaksi oikea kierros ja ympyrällä A-maastoesteen yli. Eilen mittasin sen noin 70-senttiseksi. Este jäi kaarella vinoon. Ensimmäisellä lähestymisellä yritin herättää laukan kuntoon ja humman aktiiviseksi. Mutta kun käänsin esteelle (käännä ulkoavuilla) niin este tulikin äkkiä nenille ja Hemppa äimistyi pysähdyksiin. Selvästi ei ollut huomannut mitä ollaan tekemässä ja mitä tulee vastaan. Nappasin raipalla jo tässä eikä tullut protesteja. Toisella yrityksellä päästiin (tietysti) yli. Ei kovin kaunista mutta hepalle kehut ylityksestä.

Tultiin jokunen kerta ympyrällä ja lopuksi vielä pullauttamalla ympyrä vähän pitkäksi ja enemmän kohtisuoraan esteelle. Se oli näppärin hyppy tähän.

Seuraavaksi taidettiin tulla kierros risuesteillä ja kaarevilla teillä. Kuski meinasi unohtaa minne on menossa, hypyt ok. Saattoi tulla osa myötälaukoistakin.

Melko pian tultiin myös yhdistelmätehtävä keskimmäisestä risusta, vesimatosta ja trippelistä. En muista tultiinko kolmoissarja vielä perään. Ohje oli että näin pienillä älä luota siihen että hevonen osaa katsoa paikat itse. Lähdin sitten ehkä säätämään jotain turhaa kohti ruotsalaista okseri-vesimattoa.

Tänäänkään en käynyt piruuttani näyttämässä esteitä etukäteen. Siinähän ne olivat lähistöllä kun verkattiin. Siksi tuli vähän yllätyksenä että Hemppa kauhistui tavallista vesimattoa. Eikä ollut edes vettä! Äkkipysäys esteen eteen ja askel sivulle. Ilman sivuaskelta olisin luultavasti pysynyt kyydissä. Nyt pyllähdin alas, töps. Ei vammoja. Yritin pitää ohjista kiinni mutta irtosi. Hemppa jäi viereen kauhistuneena tuijottamaan että miten minä nyt noin! Antoi ottaa kiinni.

Kipusin A-esteen päältä takaisin kyytiin ja tultiinkohan joku este alle. Vesimatto sujui kuitenkin yli vain pienellä tuijotuksella uudella lähestymisellä. Trippeli meni helposti.

Sitten tultiin muistaakseni pieni radanpätkä A-esteellä, kapealla, risulla, vesimatolla, trippelillä ja sarjalla. Kapealle tuli pudotus. Kolmoissarjalla oli porttia, tötteröä ja täytettä eli paljon tuijotettavaa. Hemppa ei pysähtynyt mutta hidasti niin että joka väliin tuli ylimääräinen askel. Sakkokierros heti perään ja sitten sujuttiin toivotusti 1 + 2. Videointi alkoi tältä kierrokselta.

Esteitä nostettiin noin ysikymppiin. Tultiin pidempi rata A-esteeltä sianselälle, kaarevalla tiellä trippelille, päädyn kautta kolmoissarja ja pitkä suora kapealle. Pitkällä tiellä toisessa päässä pysty ja pitkällä tiellä takaisin vesimatto.

Ensimmäisellä kierroksella alku ok. A-esteellä vaihtui nyt laukkakin. Varmistin raipalla massiiviselle sianselälle (eilinen mittaus 90 cm). Taisin hämmästyä että mentiin yli. Laukka jäi vääräksi. Hemppa taisi jäädä vähän pitkäksi ja yllättäen stoppasi trippelille. Taas taisin käyttää raippaa heti. Paremmin järjestykseen ja uudestaan. Mutta ei lujaa. Ja uusi kielto. Nyt en oikeasti keksinyt miksei mennyt. (Videolta näyttää että askel ei sopinut.) Vähän kipakampi komennus ja uudestaan. Sitten meni yli. Pääty sujuen ja sarja ok. Himmasin kohti kapeaa. Vähän kiemursi mutta yli. Spurttasin ehkä vähän tarpeettomasti pitkät välit mutta esteet puhtaasti.

Tuntui todellakin siltä että eilen meni paljon paremmin. Kiva oli että otettiin vielä uusiksi. Nyt sain korjattua virheemme. Olin paremmin menossa itsekin. Myötälaukat. Yhä varmistin sianselän raipalla. Trippelistä nyt kerralla yli vaikka Hemppa paikkoikin väärän laukan aika sekavasti. Kolmoissarja sujuen ja sen jälkeen suht suorana pysyen kapealle. Sarjan vikalta okserilta otettiin kyllä puomi (kuten kaikki muutkin). Viimeisetkin esteet näppärästi. Vaikka yhä spurttasin väleihin.

Hemppa oli treenin jälkeen ihan hikimärkä ja paikoin vaahdossa. Ehkä sitten oli aika rankkaa. Ainakin lämmintä pihapuuhiin verrattuna. Loppuravissa oli kivan tasainen. Kulki ryhdikkäästi ja pysyi tuntumalla vaikka annoin pidempääkin ohjaa. Sitten satula pois, loimi päälle ja käytiin kävelemässä pihalla.

Itselläni oli vähän ristiriitainen olo. Ei suurta lannistusta eikä voittajaoloa. Kiva oli tietysti taas että parannettiin alun ongelmista huimasti ja lopetettiin onnistumiseen. Kommentit oli että pyllähdykset kannattaa tehdä nyt niin ei sitten kisakaudella tarvitse. Minä kun ihmettelin putoamissesongin (heinä-syys) ulkopuolista suistumista. Fyysisiä vammoja tuli taas 0. Ei mustelmia eikä mitään kolotuksia.

En muista saatiinko mitään kummempia loppukommentteja tänään. En ollut itsekään kovin puheliaalla tuulella heti treenien jälkeen.

Hemppa sai mehunsa ja päiväheinät ja sai jäädä syömään siksi aikaa kun seurasin vielä muiden treenejä. Viimeinen ryhmä jäi näkemättä kun hepan, tavaroiden ja siivouksen kanssa meni yllättävän paljon aikaa. Hemppa käyttäytyi fiksusti ja puolen päivän jälkeen lähdettiin kotia kohti. Lunta oli tullut taas lisää ja matkaan meni melko tarkkaan tunti.

Onneksi oli omat eväät mukana. Tallireissulla venähti tosiaan vähän pidempään (ks. seuraava postaus) ja vinkan palautuksen jälkeen olin vasta 16 aikoihin kotona ja ihan puhki.

Ongelmia:
4 kieltoa
kuski ei pysynyt sivuliikkeessä kyydissä
yksi takapotku alkutunnista
kuski väsyi autoilusta

Parannusta:
90-senttinen sianselkä joka kerta empimättä yli (varmistelin raipalla)
viimeinen rata oli hyvä
ei vammoja tippumisesta
Hemppa käyttäytyi oikein fiksusti (paitsi kieltäessä)

Silja videoi lopputreenimme: