Perjantaille järjestyi Artsin tunti. Paikaksi valikoitui yksi lähimaneeseista. Itselleni toinen kerta tässä hallissa Hempalla. Suunnittelin hieman hölkkäilyä paikan päällä mutta aikataulu meni auton menojen takia vähän naftiksi. Ulkona oli pimeää ja arveltiin että Hemppa on treenin jälkeen läpimärkä. Kärryllä siis. Kiinnitys meni kahteen pekkaan jo sangen sukkelasti.
Hemppa ei tänäänkään ollut intopinkeänä menossa kyytiin, joten piti ottaa muutama yritys. Ei siinä lopulta kaksin kovin kauaa onneksi mennyt. Olin ihan ajallani liikkeellä enkä lumista huolimatta onneksi jäänyt mihinkään kiinni. Pakkasta oli pari astetta. Paluumatkalla satoi lunta.
Maneesissa oli 3 ratsukkoa kun mentiin. Ehdin vain vähän taivutella käynnissä ja kauhistella ravin kankeutta. Liikkui puhtaasti muttei taipunut mihinkään. Nokka oli enemmän ylös.
Open kanssa aloitettiin käyntityöllä. Vikkelät jalat mutta koottua käyntiä. Eikä Hemppa saa nykiä ohjia. Lyhyillä sivuilla sai sujua paremmin eteen. Ohje oli ajatella väistöä seinälle. Aiheutettiin oikeassa kierroksessa vähän hämminkiä muissa käyttäjissä kun ei menty väistämissääntöjen mukaan sisäpuolelta ohi. Ei kuitenkaan törmäilty eikä tullut edes tilanteita. Parani vähän. Hemppa kyllä alkuun yritti poikitella hidastamisen sijaan. Se ei kuulemma haitannut aluksi mikäli kuitenkin lyhensi.
Ravissa tehtiin sama juttu. Pitkille sivuille lyhyttä ravia ja lyhyillä sujuttiin eteen. Nyt ei ollut yhtä kankeaa eikä yhtä pahasti vasemmassa ohjassa kiinni kuin eilen. Tai niin ainakin luulin tässä vaiheessa. Välillä taidettiin tehdä myös ympyröitä. Tuli hyviäkin pätkiä ja keveni. Mutta taisi olla hepan mielestä aika hankalaa eikä kovin mielellään tehnyt mitään itselleen raskasta.
Välissä tehtiin lävistäjiä kunnes kiemurtelu lakkasi. Vasemmasta oikeaan kierrokseen oli mutkaisempaa. Unohdin jo täsmäohjeet, joilla päästiin paremmin suoraan. Jompi kumpi pohje.
Laukka aloitettiin oikeassa kierroksessa. Tässä vaiheessa jäätiin maneesin ainoaksi ratsukoksi. Ensin vähän ympyrällä. Pitkillä sivuilla väistettiin uralta vähän sisään, suoristettiin ja sujuttiin eteen. Päätyihin ympyrät. Väistöissä nosti päätä mutta alun ihmettelyn jälkeen rupesi tekemään väistöt aika sujuvasti. Ympyröillä pyöristyi paremmaksi. Suunnanvaihtolävistäjäkin meni ihan asiallisesti. Jossain välissä lyhennettiin ravia niin pieneksi kuin irtoaa. Pienen ämpyilyn jälkeen teki tämän ihan yllättävän hyvin. Siitä oli hyvä palkata välikäynneillä.
Vasen laukka ei sitten ollutkaan hyvä. Ympyrällä vain jäkitti. Eikä auttanut pitäminen, johtaminen eikä ulos asetus. Ei parempi sujuminen eikä raipalla (lavalle) naputtelu. Raippaan (vieläpä kouluraippaan) suhtautui tänään yllättävän rauhallisesti. Mutta silti kertaallen kävi niin että laukasta päädyttiinkin peruuttamaan. Eikä saanut löysätä mutten ole varma mitä automaattirefleksini lopulta tekivät.
Johda ja taputa sisältä oli lopulta paras metodi ja sillä vähän kohennettiin menoa jokunen kierros. Sitten taidettiin todeta että jatketaan vaikka muoto oli mitä sattui. Väistöt menivät yllättävän hyvin tähänkin suuntaan. Lopulta tehtiin siksak-väistö eli uralta sisään, suoraan ja takaisin uralle. Tehtävä itsessään ihan ok mutta muoto kohti taivasta. Kovasti samantyylisiä kirjoitti tänään myös Ståhl.
Lopulta Hemppa pudotti laukan pois ja rupesi näyttämään siltä ettei enää jaksa. Tehtiin laukan jälkeen vielä ravissa parit lävistäjät siten, että loppulävistäjä tehtiin pohkeenväistöä kohti uraa. Nämä Hemppa tsemppasi hyvin ja lopulta palkattiin loppukäynneillä. Humma oli niin märkä etten enää hölkötellyt vaan loimitin ja talutin pitkät loppukäynnit maneesissa.
Kotiinpäinkään Hemppa ei halunnut lastautua sukkana. Pysähtyi sillalle ihmettelemään. Mietin ettei itselläni ole mitään kiirettä, joten tönötetään siinä. Melko pitkään seisoikin aloillaan kunnes pakitti pois. Totesin ettei tämä näin voi mennä ja muistelin mitä Ponnyakutenissa tehtiin. Tobbe kontrolloi raipalla ponien jokaista askelta. Hain kouluraippani ja kokeilin ensin kärryn vieressä miten Hemppa siihen reagoi. Oikein näppärästi lähti kankun päälle tulevasta paineesta eteen. Sitten peruutin lastaussillalle (nenä kohti koppia) ja samoin pikkuhipauksella Hemppa muisti että ai niin, tässä pitikin mennä koppiin. Eikä siinä monta hetkeä mennyt kun oli sisällä. Halleluja! Tämän olisi voinut tajuta jo sunnuntaina Äimiskällä mutta onneksi tajusin nyt ja toimi näin hienosti.
Ongelmia:
oli alkuun kankea
vasen laukka oli huonoa eikä juuri parantunut
vastusteli jokusen kerran, laukasta peruutukseen
ei halunnut lastautua heti
kuskin alaselkä oli jumissa
Parannusta:
oikea laukka oli ihan hyvä
ei menty monta askelta harjoitusravia
ei saanut hepuleita kouluraipasta
teki tehtävät asiallisesti
Ponnyakuten auttoi lastauksessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora