tiistai 27. marraskuuta 2018

Rentous, tahti ja tasapaino jälleen kerran

Tiistaina jatkettiin kouluratsastusharjoituksia Heponiityssä. Minä taas Sakulla ja ryhmän kokona 6 ratsukkoa. Pihalla oli nyt -6°C (me maneesissa) ja tajusin laittaa paksummat hanskat ja ensimmäistä kertaa tälle syksylle villasukat. Kannatti. Sormia meinasi silti vähän paleltaa.

Ope kysyi heti alkuun että mikä on tärkeintä. Vastasin että rentous. Tuntikaveri osasi vastata kaksi seuraavaa eli tahdin ja tasapainon. Pitäisi varmaan itse vihdoin opetella koulutusportaat. Näistä lähdettiin taas liikkeelle. Nyt entistä tarkemmin pidin ajatuksen suorassa hevosessa ja kevyessä etuosassa. Tänään oli alusta vähän helpompaa mutta puolierot olivat aikamoiset. Oikea kierros oli helppo. Vasemmassa vasen käteni oli tarpeettoman kovilla vaikka yritin mitä. Saku ei halunnut seurata asetuksia.

Pyörittiin uraa pitkin ja keskiympyrällä. Sitten kevyessä ravissa. Sai tehdä vapaamuotoisesti lävistäjiä ja niillä käyntisiirtymiä. Jossain välissä volttejakin. Muistin ratsastaa eteen. Välillä tein jokusen oman käyntisiirtymän kun tuntui että humma lakkasi kuuntelemasta. Yritin myös tunnustella menoa ja alkutunnin jälkeen osasin pitää katseen aika hyvin pois Sakun niskasta.

Volteista tuli aika hyviä. Peukalot päällimmäisiksi, vinkkasi ope. Itse skarppasin käsieni kantamisen ja lähekkäin pitämisen kanssa. Sekä yritin käännellä nyrkkejä pystyyn jo valmiiksi. Ope käski kysyä itseltään että mikä on se syy, miksi käsiä tekee mieli levitellä ympäriinsä. Pitää puuttua siihen syyhyn ja tehdä jotain sille. Vain omaa ratsastusta muuttamalla voi tulla paremmaksi. Jotenkin noin.

Laukkoja nosteltiin pääty-ympyröille. Tänään tehtiin tämä aika pikaisesti eikä tullut kovin monta nostoa. Oikea laukka oli parempi mutta vasenkin ihan asiallinen. Vasemmasta raviin oli vähän vyöryilyä. Yritin olla vetämättä ja väistättää muttei päästy ihan tahtomaani lopputulokseen. Alkutunnista osasin kyllä kopistella pohkeilla kovemmin jos ei heti reagoinut.

Ope puhui pohkeenkäytöstä (kantapäiden nostamisesta), varpaiden suunnasta ja käsien levittelystä. Mitäköhän kuvittelin kun ajattelin että nämä eivät koske itseäni. Hah! Vasta kun lopputunnista tuli ohje kääntää varpaita paremmin menosuuntaan niin tajusin etten ollut edes katsellut missä varpaani tänään menevät.

Oli taas kivaa ja hyödyllistä. Mutta näemmä mietin viikon aikana liian vähän asioita kun joka kerralle en keksi enää kysyttävää.

Ongelmia:
vasen ohja oli yhä kovemmassa käytössä
sormia meinasi vähän paleltaa
käynti oli turhan kiireistä
ratsun keskittyminen rakoili herkästi jos jossain tapahtui jotain
lopuksi tuli ohje kääntää varpaita paremmin menosuuntaan

Parannusta:
tasaisia pätkiä
oikea kierros oli sangen hyvä läpi tunnin
en tuijotellut niskaa pahasti
sain istuttua rennosti
hoitaessa Saku oli oikein kiva rapsuttelukaveri

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora