Jumppamaasto

Sunnuntaille kyselin ohjelmaa ja suositteluksi tuli maasto. Lopulta aikataulut menivät niin että päädyin tallille jo auringon noustessa (eli kuitenkin omasta mielestäni ihan liian aikaisin). Tausta oli hieno kun hain Hemppaa pihalta. Kyykistynyt kuvausasento toi uteliaat hummat kuitenkin iholle eikä kuvaamisesta tullut sen jälkeen enää mitään.



Lähelle tulevista kavereista ei tule kovin hyviä kuvia.

Tykästyin Tiitonsaaren lenkkiin ja lähdettiin sinne uudestaan. Pakkasta oli -10°C pintaan.

Alkumatkan Hemppa käveli hyvin, sitten vähän kiemursi. Hangaksentien alussa rupesi peruuttelemaan kotia kohti. Piti pitää hetken tuumaustauko että saatiin auto meistä ohi. Eikä tarvinnut pahemmin edes kovistella kun kerroin että peruuttelu ei ole ok ja että mennään, halusit tai et.

Isolan pihassa oli hevonen, sitä piti vähän tuijotella. Samoin sivutiellä pyörinyttä traktoria. Hemppa oli sangen vino ja vasemmassa ohjassa kiinni. Nyt pidettiinkin siis jumppamaasto. Ravissa ei jolkoteltu miten sattuu vaan käytin tarpeen mukaan käynnissä ja taivuttelin paremmaksi. Ensimmäinen laukkapätkä otettiin vasta autiotalon ohi. Meinasin kävellä metsän kautta mutta totesin ettei aika riitä. Laukkasin siis vielä takaisin. Siinä reissun ainoa pukki/takapotku. Saatoin provosoida itse kun nostin laukan suoraan käynnistä kotiinpäin. Kerroin kyllä että poukkoilu ei ole ok. Eikä tässä kiihdytelty vaan nätisti ja hallitusti.

Metsän läpi käveltiin nyt pysähtelemättä. Vähän meinasi paleltaa reisiä.



Metsäräpsy.

Laukkasuoralla aloitin taivuttelun ensin käynnissä, sitten ravissa. Vasta sitten laukkaa ja sekin ensimmäisellä pätkällä taas vain hallitusti. Mutkat ravitaivuttelua ja nyt rupesi olemaan jo aika hyvä. Jälkimmäisellä pätkällä annoin mennä vähän reippaammin. Ei kiihdytellyt hirmuisesti vaan huiput olivat n. 33 km/h. Eikä juuri hääräillyt omiaan. Peltokin oli peittynyt taas valkoiseksi.



Kun kuu ja aurinko ovat yhdessä taivaalla.

Loppupätkästä pysähdyttiin taas ottamaan pari kuvaa. Tiepätkät mentiin ravissa. Vähän yllättäen alamäenkin kohdalla oli koiria ja Hemppa hätkähti yhden askeleen verran sivulle. Onneksi hokit pitivät jäisellä tiellä. Viimeinen pätkä ravissa meni jo sangen taipuisasti kahden ohjan tuella venkuloimatta ja nykimättä kaula kaarella. Loppupätkä pellolla mentiin käyntiä pitkin ohjin. Pohdin että pitäisikö tulla taluttamaan mutta olin kuitenkin ratsailla pihaan asti. Aurinko rupesi paistamaan.

Ratsastettavuus parani reissun aikana hyvin. Osasin myös käydä Hempan kanssa maaston ilman että ratsu hikosi käytännössä yhtään. Sanoisin että 30 % johtui kylmemmästä kelistä ja loput 70 % siitä että mentiin maltillisemmin.

Ongelmia:
peruuttelu alkumatkasta
yksi takapotku/pukki
sivusäikky koirista
reisille tuli vähän kylmä

Parannusta:
hieno keli
kulki lopuksi aika nättiä ravia