torstai 27. joulukuuta 2018

Loman hevososuus käyntiin maastolla

Joulun jälkeen arjen koittaessa olin vihdoin taas kotona ja lomalla! Eli hepattomuus katkolle ja Hempan luo. Tälle päivälle ei ollut opetusta, joten päädyin lähtemään maastoon. Pohdin että katsotaan miltä Hemppa tuntuu. Jääkö maasto alkuverkaksi vai pitääkö perään taivutella vielä kentällä.

Keli oli pari astetta pakkasella ja Hemppa lähti vähän nihkeästi pihatosta kavereiden luota. Hoitaessa heilutteli päätään ylös alas. Etusissa tilsakumit, joka jalassa 4 hokkia. Sama kattaus taisi olla jo viimeksi alla. Omistaja tuunasi meille heijastinloimen ja Hemppa lähti oransseissa. Lähtöni viivästyi iltapäivän puolelle ja lähdettiin n. 25 minuuttia ennen Auringon laskua matkaan.

Annoin Hempan mennä käynnissä pitkin ohjin eikä tänään vastustellut maastoon lähtöä pahasti. Tuijotteli kyllä vastaantulevia ihmisiä niin kovasti että olin huolissani tajuaako ohittavia autoja. Tiitonsaaren lenkki oli kuulemma kunnossa, joten lähdettiin Isolan ohi siihen suuntaan. Ennen raveja taivuttelin ja myötäilin hummalta pään alas. Käynnissä sujui hyvin mutta alkumatkan ravasi aika pystypäin. Sunnuntaina maneesilla oli kuulemma loppuraveissa vetänyt yllätysjättipukin ilman selvää syytä. Siksi olin vähän varuillani ja viritin taas satulaan kauhukahvankin. Tänään Hemppa onneksi oli oikein nätisti.

Hempan laukkahammasta selvästi kolotti, sillä suorilla nätisti vihjaili että tässä ollaan yleensä laukattu. Laukattiinkin sitten. Tänään en laukassa säätänyt nopeutta (paitsi kun ennakoin tulevia ohituksia), muuten Hemppa sai mennä omaa vauhtiaan. Ekan pätkän huiput olivat n. 28 km/h. Koko reissun huippunopeus vähän reilu 38 km/h.

Metsä oli aurattu hyväksi. Silti mielestäni parempi käyntiin kuin raviin. Yhtä jäätynyttä lätäkköä Hemppa empi mutta käveli sitten nästisti yli. Myöhemmin pysähteli kuuntelemaan. Ehdotti pari kertaa penkan kautta paluuta. En suostunut. Mutta annoin seistä kuuntelemassa. Harvemmin pysähtelee niin parempi suhtautua näihin vakavasti. Enkä ole tajunnut kuinka hiljainen talvinen metsä voi olla. Ei kuulunut mitään. Ei lintuja eikä tuulen huminaa. Pysähtyi 3 vai 4 kertaa kuuntelemaan vähän ennen metsän loppumista. Eikä tarvinnut pahemmin patistella jatkamaan.

Loppumatkan laukkapätkillä Hempalle tuli hiki. Tien laidassa oli pakettiauto, joka ohitettiin vähän hitaammassa vauhdissa. Sekä peltoa oli myllätty, joten valkoisessa maisemassa oli Hempalle mustia kauhisteltavia kohtia. Vähän tielläkin, joten jalkoja piti tarkkoa valkoisiin kohtiin.

Takaisin tallille hölköteltiin ravissa ja otettiin tilanteiden vaatiessa pari käyntipätkääkin. Autot menivät tänään siivosti ohi. Lopuksi mentiin vielä omalle pellolle auratulle lenkille. Siinä Hemppa yritti vähän kiihdytellä. Loppumatkan raveissa löytyi asiallinen pyöreä kaula.

Halusin käydä vielä kentällä kokeilemassa mikä ratsun taipumisen aste oikeasti on. Mentiin ravissa ympyrät molempiin suuntiin. Yllättävän tasainen ja lyhyt ratsu. Sekä laukkaympyrät molempiin suuntiin. Nostot olivat aika kaameat eivätkä laukat tietenkään rullanneet yhtä hyvin kuin maastossa. Mutta nokka oli enemmän alas kuin kenoon yläviistoon, joten totesin että pärjätään tällä huomiseen. Sitten asiallinen pysähdys ja peruutus ja kun se sujui kerrasta vastustelematta niin heitin ohjat pois, taputin ja hyppäsin taluttamaan loppukäynnit. Toki tänäänkin piti kokeilla miten Hemppa seuraa ja taluttaessa pari raviaskelta irtosivat oikein nätisti ja helposti. Eikä ehtinyt tulla pimeää.

Ongelmia:
pysähtely metsään
pikkujännityksiä perusjutuista jotka arvasin
peltoväri tiellä aiheutti askelten tarkkomista

Parannusta:
ei pukkeja
oli oikein siivosti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora