Äimiskän kisoista ruusuke ja kieltoja

Sunnuntaina oli 1-tason kisapäivä Äimärautiolla. Tällä kertaa tallin porukasta kukaan ei mennyt pikkuluokkiin, joten tallilta oli lähtö vasta puolen päivän alla. Toki tämä silti tarkoitti itselleni melko aikaista aamua. Ja koska keltaisen kyytiin ei mahtunut enempää väkeä niin piti mennä omalla autolla kisapaikalle. Sainpa sitten samalla katsella hetken ratapiirrosta ilman hevosta. Hempan kanssa luvassa 80 ja 90 cm. Molemmissa onneksi sama rata ja A.2.0 eli vain 8 estettä. Sangen simppeli oppia.

Ratapiirros.

Keli oli pitkästä aikaa aavistuksen pakkasella. Ulkokenttä oli rouhittu mutta sellaisessa kunnossa ettei tehnyt mieli edes ravata. Verkassa sai olla 8 ja oma lähtövuoro oli 13. Ehdittiin kävelläkin ihan hyvä tovi ennen rataan tutustumista. Tuisku taas koutsasi meille kisareitit. Viirien sisäpuolelta ja nelonen vinosti. Seiskan alle tuli portti ja kasin alla oli laatikko. Teija onneksi talutti Hemppaa pihalla tämän ajan. Sitten vessan kautta ratsaille eikä luokkaa aloitettu ennen arvioitua alkamisaikaa 13.30. Menin tyrkylle verkkaan. Jostain kumman syystä siellä oli vain 7 ratsukkoa. Sovittiin että saan mennä sisään ja jos tulee muita niin menen ulos. Oikein mielelläni lähdin ravailemaan Hemppaa hereille.

Käynti ohjat tuntumalla jäi nyt sitten lähes tekemättä. Ravissa yritti juosta pää ylhäällä ja käytin pari kertaa takaisin käynnissä. Pikkuhiljaa meno vähän tasoittui ja otin vähän laukkaakin. Ehdoton plussa oli että ope oli paikalla ratamestarina ja ns. otti täyden vastuun verkastamme. Helpotti kovasti kun ei tarvinnut pohtia että mitä ja milloin. Riitti kun hoidin ratsun liikkeelle ja avuille ja tein mitä käskettiin.

Liikkeelle saaminen ei ollutkaan mikään läpihuutojuttu. Verkkapäädyssä oli hetkittäin aika ahdasta ja kunnolla usvatteluun vähän tiivis tunnelma. Siksi kun lähdettiin tulemaan pystyä mininä niin kerta toisensa jälkeen Hemppa hidasti kohti estettä. Korkeus nousi pikkuhiljaa. Tultiin ehkä viidesti. Ristikko kerran vai kahdesti alle. Okseri taisi mennä paremmin. Kerran vai kahdesti. Sitten vielä juuri ennen omaa vuoroa pysty ja okseri. Tosin okserin takana oli yksi hevonen kekkuloimassa, joten otettiin välissä kierroksen verran vauhtia.

Radalle pääsi edellisen suorittaessa. Kävin näyttämässä kasin (jostain syystä teki mieli sanoa sitä esteeksi numero 12) ja seiskan. Sekä menin molemmista suunnista yleisön ja oven editse. Ope rupesi jo huutelemaan että tervehdi vaikka valmistautumiseni oli kesken. Luuli ehkä että olen aloittamassa. Sitten tervehdin ja kiersin lähtölinjan taakse. Laukka päälle ja päätyyn ympyrä. Pitkällä sivulla kunnon herätys eteen ja vähän laukkaa kasaan ennen aloitusta.

80-radalla meno tuntui vähän epätasaiselta. Hemppa meni minne pyysin ja ponnistuspaikat olivat ihan ok. Sekä matkalla kakkoselle että vitoselle valmistautuva ratsukko oli lähes edessä ja huutelin pois alta. Tehtiin suunnitelman mukaan pienet tiet eikä pahemmin edes kiemurreltu. Myötälaukatkin tulivat maalilinjan ylitystä lukuunottamatta. Seiskaa katsoi yllättävän vähän. Vikalle taas hidasti ja hidasti. Tuntui siltä että suunnittelee pysähtymistä. Napautin raipalla ja sain kammettua siitä yli. Nollilla maalissa. Tämä riitti lopulta toiseen sijaan. Jäätiin Tuutille noin 6 sekuntia ja kolmonen oli meistä taas pari sekuntia hitaampi ja nelonen siitä taas 3 sek. Eli ei hirveästi arpomista järjestyksen kanssa. Kunniakierrokselle lähdössä Hemppa esitteli taas sotahuutonsa eli vähän kiljumista ja loikkimista. Ja väärä laukka.

80-ratamme:


Käytiin välissä pyörähtämässä hetki pihalla ennen ja jälkeen palkintojenjaon. Sen jälkeen saatiinkin jäädä jo 90-verkkaan. Aloitin rauhallisella ravihölkällä ja yritin saada tasaisemmaksi. Parani. Vähän nopeammaksi avuille ja jalasta oikeasti eteen. Yhä piti välillä napauttaa raipalla.

Taas ope hoiti verkkamme. Sain toiveestani ensin yhden ristikon alle. Yhä oli vähän hidas. Pienemmät pystyt kelvollisesti mutta n. 80 cm kohdalla kun ei mennyt jalasta eteen niin estettä kohti usutus aiheutti tyssäyksen. Eihän se ihan yllätyksenä kenellekään tullut. Pitäisi vain opetella kampeamaan se näistä tilanteista yli. Kuten radalla äsken onnistuneesti tein vaikka sanoin ettei sitä pääse ikinä harjoittelemaan. Paremmalla alkuvauhdilla sitten yli. Ensimmäinen hyppy okserille oli sangen kaamea juuresta. Meni kuitenkin yli. Toinen paremmin. Verkkahyppyjä tuli tähänkin nyt enemmän kuin olisin itsekseni ottanut. Loppuun suhasin vielä vauhtikierrokset ja sitten taisikin olla jo aika mennä valmistautumaan radalle.

Näytin samat kasin ja seiskan sekä yleisön. Muutenkin tein täsmälleen samat kuviot lähtiessä. Pitkän sivun usvatuksessa taisin miettiä jotain omiani enkä ihan keskittynyt. Ehkä olisi voinut olla vielä puoli pykälää aktiivisempi.

Ykkönen meni ihan ok. Kakkoselle tein tiukan tien kuten viimeksikin mutta nyt Hemppa ei ollutkaan jalan edessä eikä hypännyt. Videolta katselin niin 2,5 askelta ennen estettä oli jo suora. Enkä törttöillyt mitään erityistä. Ihan hyvin olisi voinut mennä. Napautin raipalla heti kieltäessä. Sitten ympyrä päätyyn ja uusi lähestyminen. Nyt päästiin yli. Ehkä ratsastin paremmalla asenteella, sillä loppurata oli oikein mainio. Sen verran kyllä jäi epäilyttämään että tein aavistuksen isommat tiukat kaarteet. Samat oikoreitit silti. Ennen nelosta taisi tulla askel enemmän kuin 80-radalla ja ennen vitosta kaksi. Tosin kaarevat linjat loppuun menivät sitten yhtä vähemmillä askelmäärillä eikä nyt epäröity vikalle enää yhtään. Loppuradasta Hemppa oli hyvä ratsastaa. Tosin nyt maalilinjan lisäksi myös yhdellä kaarella oli väärä laukka. Muttei aikomuksiakaan kopistella esteisiin.

90-ratamme. Anne kuvasi molemmat videot.


Tästä luokasta ei nyt sitten tullut ruusuketta. Jos olisin heti alkuun tehnyt ne pari askelta pidemmät kaaret niin se olisi luultavasti riittänyt sijoituksiin. Mieluusti olisin ottanut sen kakkospalkinnon tästäkin luokasta. Nyt piti tyytyä yhteen. Kuitenkin olin hyvin tyytyväinen. Jälkimmäinen rata oli mielestäni parempi. Ja Hemppa käyttäytyi tänään kisoissa taas niin fiksusti. Kisapaikalle taluttaessa otti muutaman hätkysäikähdyksen mutta kahvion portaista ei tänään sanonut mitään. Itse olin koko päivän hyvällä tuulella enkä osannut enää edes jännittää. Lähdimme näyttämään mitä osaamme ja pitämään hauskaa. Ja kiva oli käydä!

Ruusukepose.
©Hanski