Toinen päivä vaikeita kavalettikulmia

Sunnuntaina jatkettiin Siltakorven treenejä aamuvuorossa. Oma herätys oli ennen viittä. Tallilla olin pian kuuden jälkeen. Hepat vetelivät aamuheiniään ja minä pakkasin kamppeet kasaan ja harjasin Hempan. Lunta oli tullut lisää ja keli oli pari astetta pakkasella mutta tiet oli suolattu, joten ei ollut liukasta.

Ei saatu tänäänkään apukäsiä paikalle. Lastaus ei sujunutkaan nyt niin sukkelasti. Hemppa meni nätisti koppiin mutta kun poikkeuksellisesti annoin sille porkkananpalan niin pakittikin ulos. Hetken yrittämisen jälkeen sain apua ja kahteen pekkaan lastaus sujui sukkelasti. Perillä varustaminen meni jopa eilistä nopeammin. Kuvittelin olevani vähän viime tipassa liikkeellä mutta odottamassa oli vain pimeä maneesi. En löytänyt katkaisijaa (olikin ulkopuolella) ja puhelimen jätin autoon. Talutin siis hämärässä siihen asti että tuli seuraa ja valot.

Opekin oli lopulta myöhässä muttei haitannut yhtään. Hemppa tuntui eilisen jäljiltä sangen kankealta eikä ehtinyt juuri vertyä. Onneksi ravi lähti pikkuhiljaa paranemaan. Laukkakin oli alkuun nelitahtista köpöä.

Maneesiin oli kasattu puomeista ja kavaleteista iso neliö. Molemmilta sivuilta mahtui ohi. Keskimmäiset puomit (kuvassa mustat) olivat maapuomeina. Lähimpinä kulmaa olevat (kuvassa punaiset) olivat pieniä kavaletteja, sokeripaloilla kohotettuja.

Oma tulkinta tehtävästä. Mustat olivat maapuomeja, punaiset vähän irti maasta.

Ensin vain ravattiin puomien ulkopuolella. Taivuta kulmat, suorista. Ei saa jäädä vetämään sisäohjasta. Lähempää puomeja. En muista tultiinko jo tässä kulmien yli ravissa (nuolet kuvassa). Ravissa 2 askelta väliin. Alkuun Hemppa kiemursi. Tunnustan että itselläni oli niin paljon keskittymistä kaikessa muussa etten päässyt askeleiden laskemiseen asti.

Tultiin myös osin vuorotellen kaverin kanssa laukkaa ensin ulkopuolella, sitten sisäpuolella. Meiltä kaivattiin kolmitahtista laukkaa ja kunnon taipumista. Pidätteistä tuli välillä turhankin hyvin takaisin. Sitä ope sanoi että siihen tähdätään että pidätteet voi tehdä pelkällä istunnalla. Puolipidäte ennen kulmaa ja pohkeilla eteen. Nyrkit kiinni, pystyyn ja vierekkäin oli myös ohjeita.

Sitten tultiin kulmien yli laukassa. Taidettiin ensin tulla vain joka toinen, sitten kaikki. Tässäkin aloitettiin kiemurtelulla mutta kun Hemppa sai juonesta kiinni niin homma helpottui. Sangen alkuvaiheessa tuntia ratsu oli jo läpimärkä. Onneksi kuskilla ei ollut ihan yhtä rankkaa. Jäi itselleni vähän epäselväksi että oliko puomien ulkopuolella tarkoitus mennä suoraan vai tehdä pienet kaaret ulos. Ulkopuolelle tuli vähän tilanteesta vaihdellen 3 tai 4 askelta. Vaikka vähän kopisi niin ei pudotettu mitään. Sitten hetki laukkaa ulkopuolella kuntoon ja välihuilit. Sekä koko homma toiseen suuntaan.

Oikea kierros oli jälkimmäisenä ja siinä Hemppa rupesi kulkemaan paremmin kaula kaarella. Opekin painotti että pitäisi ratsastaa oikein päin, sillä muuten kehittyy väärät lihakset tms. Tehtävän tekeminen sekoitti taas pasmoja ja kaikki keskittyminen meni reittiin ja aktiiviseen laukkaan. Ulkopohje!

Lopuksi vielä taas laukottiin tehtävän ulkopuolella hyväksi ja kevennettiin pois. Hemppa oli läpimärkä ja vaahtosi leuan alta ja jalastakin löytyi vaahtonoro. Ehkä maneesissa oli sen verran lämpimämpääkin kuin mihin on turkkinsa kanssa tottunut. Ei nimittäin omasta mielestäni ollut mitenkään kuolemanrankkaa. Kestikin vain sen kolme varttia.

Kotiläksyksi tuli yleisesti ratsastaa paremmin apujen väliin. Harmillisesti tämä osuus jäi vähän huonosti muistiin. Saatoin kyllä myös miettiä samalla jotain omiani. Mutta mainitsemani ongelmat eli epätasaisuus ja toisinaan huonosti jalan edessä oleminen sekä vinoudet löytyivät hienosti.

Treenin jälkeen ennen lastausta pihalla. Vielä hämärää.

Vasta treenin jälkeen rupesi pikkuhiljaa valoistumaan. Eikä Hemppa valitettavasti halunnut kotiinkaan. Käveli joko lastaussillalle tai etuset sisään ja juurtui kaikessa rauhassa siihen. Yritin kaikenlaista ja käytiin pihalla peruuttelemassa pitkät pätkät. Silti ei edennyt paremmin sisään vaikka heinätkin odottivat. Totesin että eihän tässä ole mitään kiirettä ja jatkoin sinnikkäästi. Lopulta saatiin tuntikaverin avustajasta apukädet paikalle ja kun Hemppaa vähän työnsi pyllystä niin olikin hujauksessa kopissa. Matkusti taas rauhassa.

Tämä oli itselleni eilistä antoisampi päivä. Turhaan olin huolissani että ollaan samassa ryhmässä nelivuotiaan hevosen kanssa. Paremmin se veti kuin me! Kokonaisuutena jäi kuitenkin sellainen olo että pärjätään vähän matalamman tason opetuksellakin. Odotukseni olivat aika korkealla ja hinta-laatusuhde ja kaikki vaiva ei mielestäni ollut ihan tämän arvoisia. Valmennus, maneesi-, kärry- ja heppavuokrat yhteensä 135 e/45 min. Kertaa kaksi. Kaikkineen kotoa n. 6 tunnin reissuja. Sekä sunnuntain herätys ennen viittä aamulla. Mutta tulipahan käytyä ja hienoa että tällainen mahdollisuus järjestyi! Tammikuussa jatkuisi ja silloin olisi luvassa hyppyhommiakin. Toki ollaan siellä myös tunareina paljon taitavampien joukossa, joten voi olla ettei meitä edes kaivattaisi.

Ongelmia:
tänään Hemppa ei lastautunutkaan ilman apukäsiä
alkuun oli sangen kankea (eilisestä)
oli taas enemmän vasemmassa ohjassa kiinni
ei kovin taipuisa
en ehtinyt ravissa laskea askelia
teki muutamat löysät kasat reissussa

Parannusta:
muoto laukassa parani
ope kehui Hemppaa ketteräksi
selvittiin vaikeasta tehtävästä yllättävän asiallisesti
ei säikkynyt eikä loikkinut omiaan