Vihdoin kivaa ja helppoa

Torstaina sama epämotivaatio tallille lähdössä jatkui. Lista kuitenkin yllätti ja sain pitkästä aikaa hypätä Pikulla. Mainiota. Esteitä kasattiin pitkille sivuille kaksi 18 metrin pystylinjaa sekä keskelle lävistäjä ja pysty. Keli oli aurinkoinen päälle +20°C. Ratsukoita tunnille tuli 4.

Alkuverkassa Piku liikkui ihan hyvin eteen. Ei hyperaktiivisesti mutta hoputtamatta. Kun muistin taivutella niin pehmenikin. Oikea kierros oli helpompi ja laukka kaikista vaikeinta. Siinä vähän kanttaili. Piti muistaa myös vähän höllätä ulkoa.

Ensimmäiset hypyt tultiin opekulmaa lähimpänä olleelle esteelle. Ristikko ravissa kerran pienenä, kerran isompana. Toisesta suunnasta ehkä kerran ravissa ja sitten laukassa. Hyvin maltillinen määrä hyppyjä, max 5 yhteensä. Lopuksi vielä keskellä kenttää oleva pysty kohti opekulmaa eli kohti aurinkoa. Ei ihan paikka osunut mutta yli.

Sitten tultiin sama rata kolmesti. Ekalla kierroksella jotain 60 cm pintaan, toiselle ja kolmannelle lähemmäs 80 cm. En katsellut korkeuksia kovin tarkkaan. Okseri, takasivun linja, pysty keskeltä ja etusivun linja. Vaihdot keskellä.

©Amanda

Piku laukkasi sujuvasti, otti myötälaukat, hyppäsi kaiken empimättä ja kanttaili vähän kaarteissa. Ekaan väliin tultiin joka kerta 4, toiseen 5 askelta. Ekalla kerralla yritin toiseenkin 4 mutta tuli tökö. Vikalla kerralla pidätin viiteen vaikka siinä olisi ehkä venynyt neljäänkin. Vikalla kierroksella eka väli jäi neljällä ahtaaksi ja otettiin puomi. Keskimmäisen kierroksen kommentti oli että okserille voisi myödätä vielä paremmin ja sen sain hyvin korjattua seuraavalle. Ekan kierroksen suurin ongelma oli juuri ennen marimekkopystyä (eli keskellä olevaa pystyä) silmään lentänyt ötökkä. Loppurata meni yksisilmäisenä ja se vähän vaikeutti.

Lopuksi hypättiin sama verkkaeste vielä kahdesti laukassa. Ekalla kerralla paikka jäi lähelle, toinen tuli hyvin.

Loppuraveissa Piku oli suht ok. Ei ihan tasainen ja aktiivisuudesta putosi paras terä. Ei kuitenkaan huono. Muut lähtivät metsään loppukäynneille ja Pikulle vaihdettiin seuraava kuski selkään.

Piku oli hyvä apu epämotivaatiooni. Vihdoin ratsu, joka halusi itse liikkua eteen. Tällä tunnilla ei kyllä jännittänyt yhtään mikään ja meno oli helppoa ja siistiä.

Ongelmia:
silmiin lennelleet ötökät
muistaakseni yksi pudotus
vähän kanttaili kulmissa
okserille linjaaminen oli hankalaa

Parannusta:
eteni helposti itse
myötälaukat
kaikesta empimättä yli

Keskimmäinen ratamme, Amanda kuvasi: