Tasaisuutta hakemassa, kaksi nollanelosta

Sunnuntaina oli kotikisapäivä Tallinmäellä. Osallistuttiin Hempan kanssa 1-tason 80 ja 90 cm luokkiin, joten oma kisailu meni pitkälle iltapäivään. Keli oli pilvinen ja välillä satoi. Vasta kisojen jälkeen rupesi isommin paistamaan aurinko. Kenttä oli märkä muttei liukas. Lätäkkökin oli vain portin kulmassa. Rapa kyllä lensi.

Ratapiirros.

Otin Hempan hyvissä ajoin sisään ja saksin siistimmän kisatukan. Sen jälkeen heppa otti vielä päikkärit, joten harjasin uudestaan ennen varustamista.

Meidän martingaalimme menivät muualle käyttöön, joten saatiin rintaremmimartsari tilalle. Ihan hyvin sekin toimi.

Edellisen verkan ajan käveltiin pikkutarhassa. Fleece jäi talliin, joten oli aavistuksen viileä. Taivuttelin jo käynnissä melko pitkällä ohjalla ja lyhensin pikkuhiljaa. Ei tappeluita. Pikkutarha oli aika mini mutta laakea kahdeksikko sopi sinne ihan riittävän hyvin.

Verkka oli kentällä ryhmissä. Lähdin heti ravailemaan ja ensimmäinen missio oli saada ratsu taivuteltua hyväksi ja rennoksi. Ja sitten sitä haitaria ja säätöä. Toimi paljon paremmin kuin eilen. Yhä kävin varmuuden vuoksi näyttämässä esteet. Sen verran olin nähnyt kieltoja tänään. Ei Hemppaa kiinnostanut.

©Pauliina

Verkkahyppyjä tultiin 5. Pysty kahdesti mininä ja kerran kisakorkeudessa, okseri kerran pienenä ja kerran kisakorkeudessa. Meni niin hyvin joten en viitsinyt hyppyyttää enempää.

Oman vuoron koittaessa ratsu ei tuntunut lähtevän pohkeesta eteen. Pitkällä sivulla käytin raippaa kaulalle ja kun ei reagoinut kunnolla niin napautin riskillä vielä toisenkin kerran, nyt selvästi napakammin. Odotin hepan hermostumista muttei suuttunutkaan yhtään.

©Pauliina

Itse rata oli todella tasainen. Paikat osui hyvin ja kaikissa väleissä oli myötälaukka. Päivän päätavoite olikin saada tasainen suoritus. Seuraava haave oli myötälaukat. Pelkäsin unohtavani radan. Ensimmäinen oikoreitti ainakin unohtui kun kutosen jälkeen matkustelin suoraan. Suurin pelkoni oli ysiltä kääntää väärään suuntaan. Nyt oikein skarppasin ja käänsin jo hypyssä oikealle. Ja heti perään takajalkapudotus. Arvelin että johtui liian pikaisesta kääntämisestä tai kuskin liian aikaisesta satulaan paluusta. Open mielestä kyseessä oli hevosen huolimattomuus. Loput kuitenkin puhtaasti eli tulokseksi 0-4. Puhtaalla radalla oltaisiin voitettu, nyt oltiin toisia ei-sijottuneita eli viidensiä 12 kisaajan joukossa. Mutta viis ruusukkeesta kun rata oli niin siisti!

Junnut videoivat 80-ratamme:


Ennen ysikymppiä jatkettiin taas tarhassa kävelyä. Välissä oli yksi verkkaryhmä. Nyt verkassa Hemppa ei ollutkaan tavalliseen tapaansa toista rataa varten innostunut. Ajattelin ottaa vain pari hyppyä mutta ope hyppyytti meitä enemmän. Pientä, kasikymppiä ja ysikymppiä. Ei ihan priimaa mutta ok. Empimättä.

Nyt suunnitelma radalle oli olla tekemättä oikoreittejä mutta vähän nipistää kaarteista. Samoin kuin ekallakin radalla niin 17,5 metrin linjalle hypättiin isosti sisään ja himmailin että neljäs askel mahtuu väliin. Laukat taisi olla yhä myötäisiä mutta nyt meno ei ollut ihan niin tasaista ja sujuvaa vaan rupesin säätämään liikaa. Kasikympissä pudotettu ysi ylitettiin puhtaasti ja riemuitsin mielessäni. Heti seuraavalle ei askel sopinut ja tapani mukaan nypin ihan liikaa juureen. Siitä Hemppa ei enää päässyt pelastamaan puhtaasti yli vaan puomi lähti mukaan. Pahus. Vika puhtaasti.

Laura videoi 90-ratamme:


Eli sama 0-4 tulos kuin ekaltakin radalta. Tänään tosin ensimmäinen oli muuten parempi. Paikka tuloslistallakin oli sama toinen ei-sijoittunut. Mutta nyt ei oltu lähelläkään palkintosijoja ajan puolesta vaikka tehtiin puolisen sekuntia nopeampi suoritus. Olin kuitenkin menoon tyytyväinen ja rupesin taas himoitsemaan isommille esteille. Helposti menisi 10 cm lisää.