Kahden viikon tauon jälkeen olin uudestaan Piuden luona. Ensimmäistä kertaa tälle vuodelle ei ollut ihan pilkkopimeää kun lähdin kotoa tallille. Toki perillä sitten oli jo. Salaa haaveilin siitä toisesta tammasta mutta Sallyn kanssa sain jatkaa. Vähän äksy oli tallissa muttei tehnyt mitään. Onneksi olin tehnyt kotiläksyjäni ja venytellyt.
Tänään olin ainakin varautunut siihen mitä on luvassa. Kommentteja tuli että olin heti alkuun rennompi ja paremmin hevosen mukana. Oikeaan kierrokseen yritin keskittyä hartioihin ja rintamasuuntaani sekä vasempaan istunluuhuni. Hankaluuksia oli edelleen käyttää pohkeita ilman että reisi tai takapuoli jännittyy. Nyt ratsastin enemmän enkä vain hissutellut.
Ratsukoita oli taas vain 2. Pakkasta oli -18°C eli kunnon toppavaatteissa. Hanskat piti taas vaihtaa välissä kevyempiin. Hepoilla oli loimet niskassa. Koko tunnin aikana ei menty askeltakaan kevyttä ravia. Hieman käyntiä ja kaikki muu harjoitusravia (varmaan 90 % itse työskentelystä). Jalustimet putoili alkutunnista. Jonkun aikaa kaivelin niitä matkaan mutta sitten annoin vain olla.
En edelleenkään meinannut saada Sallya käynnistä raville kesken tunnin. Koko tunti ylitettiin kahta puomia. Kunnes puolessa välissä keksi että toinen on kamala eikä halunnut siitä yli. Ihan lopuksi päätti sitten uudestaan että se on kamala. Kertaalleen meidät talutettiin siitä yli.
Vieläkään ei laukattu. Kentän pohja olisi ehkä sen sallinut.
Tamma rupesi pyöristymään kivasti. Loppua kohti meni edestä raskaaksi. Yritin käyttää pohkeita enemmän. Raviin kaivattiin yhä lisää tehoja. Ope sanoi että jos käynti on 1 niin meidän ravi on 2 tai 2,5 kun sen pitäisi olla 3. Takapuoli kipeytyi tehokkaasti.
Ongelmia:
jalustimet ei pysyneet jaloissa
puomit oli pelottavia
takapuoli kipeytyi
ravista puuttui yhä tehoja
Parannusta:
rennompaa ja paremmin etenevää menoa
päästiin paremmin suoraan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora