Estetuntien välissä vaihdoin ratsua lennosta. Jälkimmäinen estetammani oli pv-tamma Iita. Oli jo edellisellä tunnilla hommissa ja näytti mukavan mutkattomalta. Se osa meni pieleen ja heti alkukäynnit olivat aikamoista mutkaa. Muuten oli ihanasti tasaisempi ja rennompi kuin Vinha. Miinuksena että tämäkin tuntui etupainoiselta.
Edellisen kuskin vinkki oli että yritä alkuverkoissa taivutella hyväksi. Yritin kyllä. Taisi tämäkin olla vasemmassa ohjassa kiinni ja taivutusyrityksistä hetkittäin jopa hermostui.
Tunti meni hyvin pitkälle samoin kuin edellinenkin. Ristikkoa ympyrällä, suoraa linjaa ja rata. Ensimmäinen nootti oli että ohjaa keskemmäs esteitä. Tämän sain heti seuraavalle kierrokselle korjattua ja sen jälkeen sanomista tuli taas varvistelustani. Jotain tosiaan tein taas pieleen, sillä loppasteltiin useampi puomi mukaan. Joukossa myös vääriä laukkoja. Jalustimista en saanut luopua.
Tämän kanssa sakkokierrokset tulivat kaarevan tien oikaisemisesta. Sanoisin että se oli hevonen enkä minä, joka siinä niin railakkaasti oikoi. Mutta minunhan se pitäisi osata korjata. Vasta kolmannella kerralla tuli hyvä. Tämä osuus sujui Vinhan kanssa huomattavasti paremmin.
Iita hyppäsi tasaisen varmasti eikä esteillä ollut ihan niin luikero. Esteet nousivat kasikymppiin mutta olisin kaivannut niitä vielä enemmän ylös. Liian pienet esteet niin en tsempannut kunnolla. Surullista.
Tämä tunti jäi oikeastaan vielä edellistä enemmän hampaankoloon. Mielestäni alisuoritin aika pahasti ja olisin pystynyt paljon parempaankin. Turhan monelle esteelle nyhdin paikan taas juureen.
Ongelmia:
etupainoista menoa
pudoteltiin aika paljon
taas kuulemma varvistelin
kaarteen ratsastus onnistui kunnolla vasta sakkokierroksilla
taipui heikohkosti ja hermostui
vääriä laukkoja
Parannusta:
ei tuijotellut
ei kieltoja
laukka oli säädeltävissä
sain ohjattua keskemmäs esteitä
Leirikaverit videoivat tuntiamme:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora