Tositilanteen ongelmia ja niiden ratkaisua

Sunnuntaina oli kisapäivä Tallinmäellä. Reipas 9 tunnin kisapäivä itselläni enkä edes mennyt ihan aamuksi vaan vasta ekan luokan alkaessa.

Ratsuna tietysti Hemppa ja luokkina 85 ja 95 cm ihanneaika-arvostelulla. Kisaajia tuli lopulta niin roimasti että 85 oli neljässä verkkaryhmässä ja 95 kahdessa. Rata oli kivan helppo ja selkeä. Vähän kauhistelin kun taas ensimmäinen este oli kaarteesta tuleva okseri. Onneksi sille oli suht hyvin tilaa suoristaa. Jo aiempien luokkien perusteella huomasin että suurin osa porukasta meni liian lujaa, joten suunnittelin meneväni reunoja pitkin. Himmailuun ei silti ollut varaa jos tarkoitus oli päästä esteistä yli.

Ratapiirros.
Tästä kuvasta en anna itselleni kovin hyvää arvosanaa.
Seiska ei ollut trippeli vaan okseri. Esteiden alla oli lankkuja, muuripaloja ja portti.

Ehdittiin kävellä kentällä ihan hyvin alle. Käynnissä taivuttelin ja tein pohkeenväistöjä. Hemppa ei nykinyt pahasti vastaan. Menin myös kenttää ympäri hölköttelyravia. Pohja oli lanattu ja ihan pitävä hokkien alla. Maneesissa ravattiin ja laukattiin vasempaan kierrokseen ja otettiin verkkahypytkin. Joka kerta väärä laukka esteen jälkeen. Hemppa oli sopivasti pörheä eikä kuulemma kovin pitkä. Yksi laakahypystä aiheutunut pudotus tuli. Kun suuntaa vaihtaessa erehdyin niistämään niin tuli sanomista ettei voida odotella kaikkia yksitellen. Halusin kuitenkin myös ravata ensin yleisön edestä oikeassa kierroksessa. Siksi ensimmäinen hyppy okserille oli vähän tuuppaistu kun oli muka niin kamala kiire. Toinen meni paremmin.

Ehdittiin katsoa muutama suoritus alle ennen omaa vuoroa. Kun nostin laukan niin Hemppa ei reagoinut jalasta eteen. Vähän oli siis pakko spurtata. Sitten kiinni ja menoksi. Siistit hypyt, myötälaukat ja aika lentämistä. Sarjan jälkeen vähän kanttasi sisään ja tehtiin suunniteltua pienempi kaarre. Tiesin että ollaan luultavasti ihan liian nopeita muttei asialle oikein ollut mitään tehtävissä. En viitsinyt lähteä rikkomaan tahtia. Lyhentämisen myötä olisi luultavasti tullut muitakin ongelmia. Lennettiin siis maaliin noin 7 sekuntia liian nopealla ajalla, josta tuli yksi virhepiste. Olin kuitenkin tyytyväinen. Helppoa ja sujuvaa ja lopetusta lukuunottamatta tosiaan myötälaukat! Senkin Hemppa sai lennosta vaihdettua.



Ratojemme välissä oli 3 verkkaryhmällistä, joten vein Hempan talliin ja riisuin sen.

En käynyt kävelemässä rataa enää uudestaan. Ajattelin että ei ole ehkä hyvä katsella vierestä kuinka isoilta ysivitoset näyttävät. Selästä ei ole niin paha. Taas kävelin kentällä. Taivuttelin ja väistin takasia. Hölkättiinkin ennen kuin jäädyin kokonaan. Aikamoinen viima siellä kävi ja pyrytti lunta. Noin -4°C. Sormia vähän paleli.

Nyt maneesissa en sitten luopunutkaan takistani missään vaiheessa. Hemppa oli yhä suht energinen mutta nyt puski kulmissa vähän sisään. Verkkahyppyjä tultiin taas vitoselle ja kolmoselle enkä meinannut saada kunnon kaarretta vitosta kohti lähestyessä. Nyt saatiin kuitenkin verkkahyppyihin myötälaukat! Kerran ristikko, pienempi pysty ja kerran kisakorkeudessa. Oikein siististi! Okseri meni pienempänä hyvin. Isompana paikat ei ihan osuneet ja jalkani heiluivat hypyissä taakse. Otin sakkohypyn muttei se mennyt yhtään sen paremmin.

Nyt ennen omaa vuoroani oli vain yksi ratsukko. Taas oman vuoron koittaessa kunnon usvalla liikkeelle ja sitten pikkuisen kiinni. Ei liian pitkänä esteille. Aloitettiin ihan hyvin ja myötälaukatkin löytyi. En itse ollut kaikissa hypyissä kovin sulavasti kyydissä mutta edettiin. Sarjalle käänsin turhan myöhään ja tultiin kammottavalla vinoreitillä sisään. Eipähän jäänyt väli ahtaaksi. Hienosti Hemppa pelasti ja hyppäsi b:n vinoon. Nyt saatiin parempi tie lyhyelle sivulle sarjan jälkeen.

Vitoselle tuli taas paikka aika juureen ja hädissäni usvatin eteen kun pelkäsin että 4 askelta jää kauas kutosesta. Unohdin puolipidätteet, Hemppa venähti pitkäksi ja otettiin kutoselta puomi. Ei paha virhe mutta keskittyminen herpaantui vähän. Seiskalle oli pitkä lähestyminen, ratsu pääsi pitkäksi ja luultavasti etupainoiseksikin. Sopivaa paikkaa ei vaan löytynyt ja Hemppa tyssäsi esteen eteen. Lohduttavaa että pysyin itse kyydissä kuin tatti. Eipä auttanut. Kunnon tsemppi päälle, kunnon laukka mutta myös ne puolipidätteet. Toisella yrityksellä yli. Tähän tuhraantui noin 16 sekuntia. Kasikin ylittyi ja maalissa oltiin 8 estevirheellä ja enimmäisajan ylityksestä rapsui vielä 3 virhepistettä lisää.

Ei silti osannut harmittaa. Estekorkeus ei ollut paha. Kiva oli huomata että jos ja kun tositilanteessa tulee ongelmia niin osaan ratkaista ne. Myötälaukatkin lohdutti kovasti.

Vielä enemmän lohdutti kun kysyin opelta että kai saadaan seuraavissa kisoissa hypätä jo metriä ja vastaus oli että joo joo, tottakai! Sitten niitä päästään ehkä loikkimaan treeneissäkin. Nyt kun siellä ei ole nostettu oikeastaan yhtään yli kisakorkeuden.

Ehdotin samalla että minun pitäisi päästä koeratsastamaan Hemppa maastoesteille. Omistaja naureskeli että nyt osasin vetää oikeista naruista ja lupasi että laitetaan järjestymään kunhan maa sulaa. Jes! Kvaalit kaikkeen kivaan hankittu siis tällaisella 11 virhepisteen räpöstyksellä!


Annu videoi molemmat ratamme.