maanantai 13. helmikuuta 2017

Peruskoulutunti

Maanantaina riemuitsin listan luona kun en saanut Kropekia. Sain Limozan. Tänään sain sen vähän paremmalla auktoriteetilla ja askelluksella talutettua kentälle. Tunnilla ratsukoita oli 3 ja pari astetta plussalla. Kenttä kuitenkin lumipohjalla ja yllättävän hyvänä.

Ei Limoza tänään erityisen reipas ollut. Edelliskertaa hitaampi. Pohdin että olisikohan sillä vaikutusta kun nyt tuli tallista ja viimeksi oli lämmitellyt yhden tunnin alle. Yleensä kun reipastuu lopputunnista kun on päässyt suoremmaksi.

Alkuverkassa piti tehdä voltteja mutta aika vähän muutkaan tekivät, joten en minäkään kuin yhden kierroksessa. Ensimmäisenä tehtävänä tultiin väistöjä. Pituushalkaisijalle puoleen väliin suoraan ja siitä vähän matkaa sivulle. Vasemmalle väistö eli oikean pohkeen väistäminen oli paljon hankalampaa. Käynnissä meno hyytyi pahasti, ravissakin hieman. Sangen sopiva määrä toistoja. Säilytä ravi, enemmän ristiastuntaa.

Laukkoja mentiin tänään kivan paljon. Sekä lyhyt sivu että siihen ympyrä, että välillä uraa pitkin ympäri. Molempiin kierroksiin samat. Ympyrällä yritin istua takakenossa, kantaa kädet ja olla puristamatta jaloilla ylimääräistä. Silti oli aika hidasta. Pudotteli välillä raville mutta tein aina nopeasti selväksi ettei se ole ok. Joka kerta nostin uuden laukan kun pudotti.

Ravi heräili pikkuhiljaa. Parhaiten eteni kun pidin ohjat yhdessä kädessä ja koskettelin raipalla pohkeen taakse. Yritin kehua. Yritin olla häiritsemättä. Mutta silti ratsun oma iloisen tasainen eteneminen jäi tänään vähän vajaaksi.

Loppuraveissa oli suorilla ok, samoin tarpeeksi isoilla kuvioilla. Volteilla hyytyi. Kun päästin ohjia pidemmäksi niin reipastui.

Ei erityisen ihanaa muttei kovin pahaakaan. Ei meidän parasta. Eikä meitä oikein haastettu yrittämään enempää. Siitä olen iloinen että sain oman istuntani kanssa tsempattua eikä tullut norminootteja!

Ongelmia:
ei kovin reipasta menoa
selkäni ei edelleenkään tykännyt harjoitusravista
pudotteli laukkoja pois
muutamat jumiyritykset
en saanut tästä tunnista oikein mitään irti

Parannusta:
ei pahoja taisteluita
vasen laukka nousi yhä ilmavasti
skarppasin koko tunnin eikä käsien kantamisesta tai etukenosta tullut kertaakaan sanomista!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora