Maanantaina parahtelin taas listan luona. Toiveeni oli jälleen unohdettu ja sain Kropekin. Selkäni tykkäsi tänään jo töistäkin huonoa, Kropekin ravista siis varmasti vielä vähemmän. Tunnustan että olin taas aiheettoman epämotivoitunut ja laitoin ratsun tahallaan oikein hitaasti kuntoon että joutuisin ratsastamaan sillä vähemmän aikaa.
Pihalla oli pari astetta pakkasta ja pyrytti alkuun lunta. Pohja oli alta kova ja liukas eikä päälle satava lumi parantanut tilannetta. Vaikka hepalla oli hokit joka jalassa (ja edessä tilsakumit) niin silti takapään pito tuntui läpi tunnin huonohkolta. Pysyttiin kuitenkin hyvin pystyssä.
Tästä tulikin lähinnä käyntitunti. Loivia kiemuroita ja voltteja. Muutama pysähdys. Alkutunnista sisäpohkeeni ei tarkoittanut Kropekille juuri mitään ja välillä oli sellainen olo ettei heppa edes huomannut että olen kyydissä. Ope käytti aika paljon aikaansa ja kärsivällisyyttään että oltaisiin saatu sujuvia, rentoja voltteja. Käsiä piti rentouttaa, johtaa sisään, pitää kyynärpäät kyljissä, ei olla liian napakka ulko-ohjalla ja huolehtia että ratsu liikkui. Muutama hyvä askel tuli väliin mutta sitten aina tuntui että koko ratsu lähti johtamisen mukana sisään ja takaset lipsuivat.
Ravia otettiin vain lopputunnista pitkille sivuille. Toinen suoraan, toiselle loiva kiemura. Olisi saanut istua alas mutta säälin selkääni ja kevensin. Kelvollista muttei superia.
Loppuun pyörittiin vielä käyntivoltilla. Ei mitään suuria läpimurtoja tässäkään. Ei pahin seilaustunti mutta hetkittäin tuntui että Kropek teki ihan omia ratkaisujaan. Suuri käyntimäärä ei haitannut yhtään eikä tullut yhtään kylmä, edes sormille.
Ongelmia:
alkutunnista tuntui etten saanut ratsulta reaktioita
hartioita piti rentouttaa
sisäohjalla johtaessa välillä meinasi koko heppa tulla perästä
Parannusta:
ei haitannut mennä niin paljon käyntiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora