perjantai 28. lokakuuta 2016

Syyskelissä Sokeri ei onneksi sulanut alta

Kävin harjaamassa Sokerin jo ennen ensimmäistä tuntia. Tuntien vaihtumisen aikana ei satanut mutta koko lopputunnin tihutti vähän enemmän. Onneksi kesti aika pitkään ennen kuin rupesin kastumaan läpi. Rainlegsit auttoivat melko pitkään mutta lopulta tuntui taas siltä että istuisi ammeessa. Hurjimmat kanssaratsastajat olivat t-paidassa, itse monen vaatekerroksen alla. Ilman toppaliiviä sentään tällä kertaa. Yhä n. +8°C. Ratsukoita tunnilla oli 6 ja taas kentällä oli pari puomia.

Heti alkuverkassa yritin saada Sokeria reippaaksi ja lyhyeksi. Myötäys tuli oikeastaan vain vasemmassa kierroksessa kun asetin ulos. Aloitin aika kiltisti ja kevyen ravin hölkässä en saanut tammaa ihan niin hyvin otteeseen kuin ehkä käyntialoituksessa olisin saanut.

Melko pitkään ratsastettiin ravissa pääty-ympyröitä. Valopäädyssä oli kaksi puomia. Tarkoitus oli päästä kolistelematta yli. Kierroksella tuli siis kolme ylitystä ja yleensä meille yksi takajalkaosuma per kierros. Kohota edestä, pohkeilla eteen ja sisäohjasta ei saa jäädä vetämään. Kunnon ulkotuki ettei ratsu kaadu sisään. Sisäohjasta höllääminen oli vaikeimpia asioita toteuttaa. Kunnollisella ulkotuella kun tuppasi turpa kääntymään ulos heti kun yhtään löysäsi. Kertoo jotain sisäpohkeesta. Kuulemma sisätakasen askel muuttui heti sidotummaksi kun pidin sisäohjasta.

Laukkaosuus tultiin nostamalla laukka maapuomilla. Ympyrä puomien yli laukassa ja reilu puoli kenttää laukkaa perään. Käytännössä pyöräytin väliin laukassa voltin ja raviosuuksilla ruuhkautui niin että piti volttailla ja loppua kohti mentiin käyntiä ja pysähdeltiin. Alkuun oli vaikea päästä täsmällisesti laukkaan, osua ympyrän kaarelle ja puomeille, saada laukka rullaamaan ja myödätä vielä sieltä sisältä. Toistojen myötä parani melko kamalasta kelvolliseksi. Tiukkaa ulko-ohjaa parempi oli eläväisempi ulkotuki jonka avulla sain lopulta nenää vähän sisään laukassakin. Laukkaosuus tunnista mentiin ilman jalustimia.

Lopputuntia kohti rupesin oikeasti vaatimaan vähän napakampaa ja lyhyempää menoa ravissa. Ihan ilmaiseksi se ei tullut vaan piti alleviivata että jalkoja nostellaan ja pää kannetaan ihan itse. Vielä parempaa työntöä takaa alle olisin kaivannut. Meinasi vähän yrittää painua matalaksi ohjille mutta hyvin osasin estää. Pätkittäin orastavan hyvää. Parempaankin ollaan pystytty mutta ei tämä erityisen huono ollut.

Loppukäynnit tehtiin melko pitkän kaavan mukaan ja siinä rupesi iskemään vilu. Takki ei onneksi vuotanut pahasti läpi.

Ongelmia:
laukkaosuuksilla ei loistettu
loppukäynneissä tuli kylmä
vähän yksitoikkoinen tunti

Parannusta:
ravissa sain napakoitettua menoa lopuksi
ei harmittanut olla pimeässä, kuraantuvassa sateessa (märkänä)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora