Viimamaasto

Sunnuntaina lähdettiin Hempan kanssa maastoon. Seuraa ei ilmaantunut niin saatiin mennä kaksin. Edelliseltä keskenämme käydyltä lenkiltä samat ongelmat olivat alkumatkasta taas läsnä. Käveli n. 100 metriä hyvin. Sen jälkeen alkoi hidastelu ja kiemurtelu. Keli oli hyvin viimainen, joten ehkä kahisevat puskatkin aiheuttivat vastahakoisuutta. Unohdin virittää kauhukahvan takaisin (vaikka sitä ajattelin). Ei onneksi pomppinut omiaan.

Noin 300 metriä oli patistelua. Yritin olla paineistamatta liikaa ja kehuin kun eteni. Otin sitten lopulta raviin kun käynnissä ei tuntunut etenevän. Ravi sujuikin paljon paremmin. Eikä tie ollut pahasti kova kun yöllä oli satanut. Yhä tosin tuntui alkuun epätahtiselta.

Ravattiin kepin vierestä ja vasta kohdalla tajusin ettei se olekaan keppi vaan osittain auton alle jäänyt käärme ja yhä hengissä! Kauhistuin aika lailla. Onneksi Hemppa ei sitä huomannut eikä käärme tehnyt mitään vaikka mentiin lähes sen yli. Kyy se taisi olla. Kääk!

Oma aikatauluni oli taas pielessä, joten ei ollut aikaa kovin nautiskella maisemista. Ravailtiin tietä ja mentiin kankaille. Nyt hölköttelin minitukit (kepit) ravissa. Hemppa ei innostunut vaan otti ne korotettuina ravipuomeina.

Yritin jo menomatkalla ratsastaa hummaa vähän säädyllisempään muotoon. Vaihtelevalla menestyksellä. Mentiin keskireittiä melko pitkälle. Lähinnä rauhallista laukkaa. Metsässä olleet autot (2 kpl) ohitettiin käynnissä. Jostain mentiin sitten oikopätkä alareitille. En ollut ihan varma että mistä pääsee mutta luotin siihen että kunhan suunnat ovat selvillä niin kyllä se tulee vastaan. Onneksi myös tunnistin reitin lähes heti. Sitä mentiin myös laukassa. Hemppa halusi mennä nyt vähän reippaampaa mutten päästänyt kiihdyttelemään. Matkavauhti oli 30 km/h paikkeilla. Loikattiin kepukat laukassa kotiinpäin ja oikein asiallisesti.

Käärmettä en huomannut tiellä enää paluumatkalla. Hölköteltiin ravia ja Hemppa vähän nyki kun olisi halunnut mennä lujempaa. Sitten tasoittui aika kivaksi. Autoja oli aika paljon eli useampi käyntipätkä.

Reissuun meni n. 50 minuuttia. Hummalle tuli hieman kuuma, joten suihkun kautta takaisin laitumelle. Olin kovin mielissäni kun pitkästä aikaa meni piehtaroimaan. Kevään jälkeen en ole nähnyt. Eilenkään ei mennyt, tosin oli ehtinyt jo kuivua.

Ongelmia:
vastahakoisuus lähtiessä
ratsastettiin lähes käärmeen yli

Parannusta:
rauhallinen, vaikka oli hyvin tuulista
ei pukkeja