Perjantain iltapäivätunnilla lähdettiin maastoesteille. Samat ratsut eli jatkoin Mainilla. Poni lähti meille maastoon oppaaksi mutta hiihdettiin silti edeltä. Pari kertaa piti varmistella mistä mennään. Ravissa tohisi kivasti menemään mutta oli kuitenkin kuulolla. Keli oli hellerajan yläpuolella muttei itselläni ollut tietenkään liian kuuma.
Hypyt aloitettiin kaarevalla linjalla. Miniharrasteen eka ja harrasteen eka. Meidät laitettiin aloittamaan. Ekalle Maini yllättäen vähän kiemursi mutta sain sen siitä yli. Toiselle kiemursi lisää ja vauhti hidastui. Nyt ei pohkeet enää riittäneet ja tyssäsi esteen eteen. Ope huusi ettei saa hyppyyttää paikaltaan. En toki sellaista suunnitellutkaan vaan ajattelin että katsotaan nyt rauhassa kun ollaan jo esteellä.
Uudelle lähestymiselle ohje oli että vähän lisää vauhtia. Se auttoi ja päästiin yli. Selitys kieltoon oli että esteeseen oli lisätty heinäpaalit ja katsoi niitä. Eikä ratsu ole kuulemma koskaan ennen kieltänyt. Sehän aina lohduttaa kuulla että saa sellaisen hepan kieltämään. Toiseen suuntaan mentiin sujuvammin. Sama vielä uudestaan ja nyt ekalle kaarelle löytyi myötälaukkakin. Oikein siisti. Jälkimmäinen piti vaihtaa ravin kautta mutta olin siinä todella nopea.
Sitten loikittiin bankettia ylös kahdesti. Miniharrasteen kakkoseste. Lyhyt ja rauhallinen laukka että ehtii nostaa jalkansa. Sitten alas kahdesti. Ensin sai tulla ravilla. Mikä ihanan pehmeä pudottautuminen! Ja laukassakin tuli tasaisesti. En ole näin sileissä alashypyissä koskaan ennen ollutkaan.
Sitten loikittiin miniharrasteen rata yksitellen loppuun vaiko lähes loppuun. Kolmosena hanuri, nelosena koivutukki, vitosena pikkutalo, kutosena tykkilaatikot, seiska hanuri toiseen suuntaan, kasi alashyppy ja ysi valkoinen risu toiseen suuntaan. Jos en ihan väärin laskenut niin 19 hyppyä tuli yhteensä.
Lopuksi vielä käveltiin rata ratsain läpi että muistetaan. Muutamia puita piti taas miettiä että mistä kierretään. Takaisin tallille tohistiin reipasta käyntiä edeltä. Välillä pysähdyttiin odottelemaan muita.
Oli paikoitellen kovinkin kivaa. Ei erityisen jännää. Kun kysyin opelta että mitä parannetaan niin vastaus oli että ei mitään, meno on jo hyvää. Kysyin että miten päästään hyvästä täydelliseen niin sanoi että ollaan jo täydellisessä. Itse sen sijaan yrittäisin saada ainakin oikean jalkani pysymään hypyissä paremmin alhaalla. Paluumatkalla osasin myös asetella reiteni kevyemmin ja ilmavammin satulaan.
Ongelmia:
yksi kielto
joitakin vääriä laukkoja
Parannusta:
ihanan pehmeät alashypyt
ei ötököitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora