Olin kerrankin hyvissä ajoin tallilla (Tallinmäellä) ja kannatti, sillä kaikkeen puunaamiseen ja pakkaamiseen meni yli tunti. Matka meni hyvin ja nappasin hoitaja/kuvaaja-Annen matkalta kyytiin. Ilman navigaattoria löytyi perille. Nyt muistin katsoa etukäteen että harmaan mökin kohdalta käännytään. Eikä pihan alamäki ollutkaan niin jyrkkä kuin muistin vaan sen pääsi heppa kyydissä ihan hyvin autolla alas ja ylös.
Hemppa oli vieraassa paikassa taas kivan rauhallisesti. Ehdin hetken kävellä pitkin pihoja eikä pahemmin tuijotellut mitään. Sitten kohti maastoesteitä. Kaverit olivat niin hitaita että ohitettiin ne käynnissä. Eikä Hemppa välittänyt matkan varren pelokkeista.
Taas sai aloittaa tutustumalla esteisiin. Se toki aloitettiin heti kun vain päästiin lähietäisyydelle. Hiekalla sai ravata, nurmella käyntiä. Ei hokkeja kellään.
 |
| Esteitä näkyy takana. ©Anne |
Hemppa oli aika valikoiva esteiden suhteen että mitkä olivat jänniä. Puunväriset eivät olleet. Kirkkaammat olivat. Mutta parilla nuuhkaisulla niidenkin jännyys hupeni. Lähes kaikki ehdittiin käydä kiertämässä.
Ennen hyppyjä käytiin vuorotellen laukkaamassa pieni takalenkki. Ensimmäinen kierros tuntui vähän kankealta. Jarrut olivat aika vyöryvät. Sain käydä onneksi toisenkin kierroksen ja humma rupesi letkistymään.
Hypyt aloitettiin puunväriselle pikkutukille kuten aiemminkin. Ensin ravissa. Hemppa meni vakaammin kuin itse. Vähän epäröin enkä ollut ihan tyylillä mukana. Tultiin sama vielä toiseen suuntaan ja sitten uudestaan laukalla. Parani joka kerta.
Sitten perään puunvärinen "okseri". Ei mitään ongelmia. Kuskille tuli ohjeita että kädet alas, anna edetä reippaammin ja puolipidäte ei tarkoita aina hidastamista.
Hieman yllättäen ne alun perin jännätkään esteet eivät aiheuttaneet hypätessä ongelmia. Renkaista yli. Portista yli. Tukkipinoa ei edes jännittänyt. Vettä vähän arpoi ja saatiin jokunen sakkokierros.
Yllättävää hankaluutta tuotti banketti. Ravissa ylös ja ravissa alas. Perään pieni poukkoilu. Sama laukassa. Perään vähän isompi poukkoilu. Keula ylös ja perä perään, kuski alas. Ei tainnut olla riittävää takakenoa. Ohjat menivät soljesta poikki ja hätäkorjasin ne solmulla. Sain onneksi tallista toiset lainaan lopputunniksi.
Ei kokeiltu uudestaan laukassa. Ravissa tuli yhä vähän omaa liikettä mutta pysyin nyt kyydissä. Renkaat toiseen suuntaan perään. Open ohje oli tulla alashypyt hyvin rauhassa. Tultiin portaat käynnissä alas ja se sujui ihan rennosti, pienellä epäröinnillä. Ei liikaa painetta, nojaa taakse.
Lammelta hypättiin myös mihihuilu ja pikkutukki. Vesi hidasti eniten. Sitten trakehner-hauta (me kohti tallia, muut toiseen suuntaan). Jossain välissä hypättiin myös pikkulaavu ja talo. Lopuksi vielä risueste ja kapea kulma. Ei empimistä. Kulmaan kopsautti vähän jalkoja.
Loppua kohti Hemppa rupesi vähän kuumahtamaan ja pari kertaa tuli jotain omia poukkoiluja esteiden jälkeen. Pää ylös! Mutta ihanaa miten helposti itse esteet menivät. Ei yhtään kieltoa! Eikä tarvinnut kovin patistella. Toki taisin vähän varmistella. Itseltäni kaipaisin vielä parempaa myötäämistä. Eikä se kauhukahvakaan olisi varmaan hullumpi idea laittaa takaisin.
Loppuverkat mentiin kentällä. Rentoutui kivasti ravissa. Pikkuhölkät ja hetki käyntiä. Mentiin vielä pari kierrosta pidempään kuin tallin omat hepat. Ratsun purku ja sai käydä tallissa pesulla. Helposti koppiin ja siististi kotiin. Tallilla purin yksin ja yhä oli oikein nätisti.
Hevosen, kamppeiden ja kopin puunauksen jälkeen kuskikin kotiin. Kaikkineen reissuun meni kotipihalta takaisin 8,5 tuntia. Olihan siinä päivälle pituutta!
Ongelmia:
oli pomppuisa varsinkin alashyppyjen jälkeen
kuski ei pysynyt kyydissä
hidasti vedelle
Parannusta:
ei kieltoja
kuski pysyi muut pomput kyydissä
Video koostettu Annen kuvaamista ja GoPron pätkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora