Erikoismaastoesteitä

Lauantaina aloitettiin lämpimän kelin takia ratsastus jo ysiltä. Tarkoitti siis itselleni taas yhtä liian lyhyttä yötä. Onneksi heräsin henkisestikin siinä vaiheessa kun päästiin esteiden luo. Menomatkalla saatiin tohottaa ravia rauhassa muttei menty edes hirveän lujaa. Kaverit pysyivät laukkaamatta perässä. Jatkettiin samoilla hevosilla.

Hypyt aloitettin eilisen kaarevalla linjalla. Nyt meni molempiin suuntiin hyvin ja siististi, myötälaukatkin löytyivät.

Seuraavaksi hypättiin eilinen ylöshyppy mutta jatkettiin siitä suoraan ja toiselta puolelta alas. Muistaakseni kahdesti. Sitten vaihdettiin viereiselle vähän korkeammalle banketille ja sama juttu siinä. Vaikka yritin laukkaa niin yläpätkä mentiin joka kerta ravissa.

Sitten mentiin ylämäen banketeille. Ensin pieni ylöshyppy, sitten sama alas. Ja mutkainen ylös- ja alashyppy. Lopuksi saatiin hypätä 5 parrun korkuinen alashyppy. Selkä vähän naksahti muttei sattunut pahasti.

Sitten vuorossa oli hautakukkula. Puunvärisistä kohdista useammasta paikasta yli. Koko porukalle tuli huutia yhdestä huonosta vinohypystä. Se saatiin parannettua hyväksi. Kerran lyhyemmällä lähestymisellä Maini vähän empi mutta meni kuitenkin. Vikalla kerralla loikkasi vähän isommin yli ja itsekin nousin vähän satulasta ilmaan.

Lopuksi tultiin vielä vettä. Tutustumiskierroksella mentiin ravia ja koivutukki olisikin pitänyt hypätä jo nyt. Meillä ei ollut tarpeeksi vauhtia, joten menin hallitusti ohi ja otin uudella lenkillä vauhtia. Este meni helposti yli ja ylämäki karauttui siististi. Meidän oma kierroksemme meni näppärästi laukassa, hyvät reitit ja tukki yhä hienosti.

Enempiä ei hypätty vaan kahlattiin järven läpi ja käynnissä takaisin talliin. Me hiihdettiin yhä liikaa, joten eteen laitettiin hitaampi hevonen. Silti pystyi tulemaan pitkin ohjin perässä. Maini osasi sen verran katsoa välimatkoja itse.

Ongelmia:
selkä ei tykännyt alashypystä
pientä empimistä yhdelle haudalle
bankettien yläosa mentiin aina ravissa

Parannusta:
ei kieltoja
vauhti oli hallittu