Voittajan elkein vesiesteeseen - ei näin

Perjantaina Riders Innillä oli iltapäiväkisat. Pikun kanssa sinne piti alunperin lähteä mutta koska Piku oli hommissa niin vararatsuksi valikoitui Pönä. Eipä oikein muitakaan sopivia ollut tarjolla. Lopulta myös kyytiongelmat ratkesi, vaikka aika paljon murhetta oli niissäkin. Pönä tuli siis puunattua ja perjantaina puolen päivän aikaan lastattiin poni koppiin ja suunnattiin kisoihin. Lastautui ja kuljettui hyvin ja kisapaikalla oli tolkku.

Pesty ja puunattu poni kisoihin lähdössä.

Ratapiirrosta ei ollut vielä esillä kun yritin käydä ilmottautumassa (ei tarvinnut). Kävelin radan etsien sopivia numeroita esteiden vierestä. Kertakävely riitti mutta kovin vahvasti ei jäänyt muistiin. Pohja oli tosiaan hohtavan vaalea. Mutta ei se kenttä mikään maailman suurin ollut, kuulemma 80 x 60 m. Kivan iso. Esteitä oli 12. Arvosteluna 367.1 special eli vaikka ekassa vaiheessa tuli virheitä niin sai ratsastaa tokan vaiheen loppuun tai kolmanteen kieltoon. Mitään oikoreittejä en suunnitellut. Linjat jäi vähän epäselviksi enkä muistanut tarkastaa niitä.

Ratapiirros löytyi myöhemmin kuvattavaksi.

Verkka oli lämpöeristetyssä maneesissa 65 x 40 m. Näin 20°+ kesäpäivänä maneesi oli kivan viileä. Pönän mielestä maneesissa kamalinta oli maassa olevat auringon läiskät. Ekalla kerralla ei meinannut mennä yli ja sitten hypähti. Niitä piti tuijotella pitkään. Poni ei ollut kovin energisellä tuulella enkä herättänyt tarpeeksi. Esteistä möngittiin kyllä yli. Verkassa olivat ihan tavalliset puomiesteet. Radalla vähän kirkkaammat johteilla varustettuna. Mutta aika kiltit. Verkkahyppyjä tultiin ennen ekaa luokkaa muistaakseni 5.

Aika paljon oli odotteluaikaa. Ratsu ei ollut avuilla vaan pihalla kävellessä hyytyi. Paikallaan ollessa nyki ohjia ja pitkin ohjin ei malttanut seistä vaan lähti kävelemään minne huvittaa eikä kuunnellut pidätteitä.

Radalla en kehdannut kovin potkia tai raipata. Niinpä möngittiin. Jo kolmoselle otettiin kielto. Olikohan tämä, jota oltiin käyty katsomassa odotellessa? Toisella yrityksellä kuitenkin yli. Radalle mahtui myös hirmuisesti vääriä ja ristilaukkoja. Hypättiinpä yksi okseri ravissakin kun meno hyytyi. Ohjaus sentään toimi riittävästi että osuttiin esteille vaikka joka kerta suoristus tuntui puutteelliselta. Vika este oli valinnaisena vesimatto. Vesimattoeste oli ihanan pikkuruinen. Jotenkin kuvittelin että Pönä ei tuijottaisi. Olin tietenkin väärässä ja poni teki ihan uuden tempun eli pikakiellon ja itse hyppäsin veteen. Eli taluttaen pois radalta. Pöh. Tuloksena silti ekalta vaiheelta 4 vp.

70 cm rata, Jasu kuvasi.


Kovin pahasti ei harmittanut vaikken toki ollut onnellinenkaan. Tyytyväinen vaan että oli vielä toinen rata tulossa. Päätin laittaa ponin liikkeelle. Verkassa ei ihmeitä tehty. Ravattiin ja laukattiin pätkät eteen. Lopulta hyppäsin pystyn ja okserin kerran. Pihalla yritin taivutella, varsinkin oikea oli tosi nihkeä ja vauhti hyytyi. Onneksi oli niin lämmintä että märissä vaatteissa tarkeni loistavasti.

Radalla olisi ehkä pitänyt käydä uudestaan kiertämässä paikat. Näytin kolmosta ja se oli ponin mielestä tosi kamala. Ei meinattu päästä lähellekään. Vaikka mikään muu ei ollut muuttunut, puomi vain noussut. Valoja ja varjoja en muistanut ajatella.

Nyt poni liikkui innokkaammin. Heti ykköstä vähän epäröi mutta sain tuupattua yli. Kakkonen oli hohtavan valkoisena jotain liian kamalaa ja kiellettiin. Kävin näyttämässä estettä mutten saanut pysäytettyä vaan poni tönäisi esteen kumoon. Siitä tulikin jo toinen kielto ja ihmettelin kovasti kun meidät kuulutettiin hylätyiksi. Jälkiviisaana voin todeta että olisi pitänyt vain kävellä läpi ja jatkaa kolmoselle. Nyt tultiin kakkoselle vielä kolmas kielto ja leikki loppui siihen. Otin sille vielä yhden hyppy-yrityksen ja nyt päästiin yli. Toisaalta tuskin oltaisiin sitä kolmostakaan ylitetty.

Taaskaan ei päästy maalilinjan yli. Sen verran sieppasi että kävin verkassa hyppäämässä vielä pystyn ja okserin. Laukkasi eteen eikä mitään ongelmia. Okserille tosin vähän hidastava hyppy ja yhä väärä laukka esteen jälkeen. Ehkä poni ei vaan ollut nähnyt tarpeeksi uusia asioita tätä ennen? Jälkiviisaana voi todeta että pienemmät luokat olisi olleet paremmat. Mutta halusin näihin kisoihin ja sinne myös pääsin. Ei harmita että käytiin. Ja saipahan Pönäkin vähän lisää näkemystä ulkomaailmasta. Mutta nyt rupean hautaamaan haaveeni Pönästä kisaratsuna. Pikua oli ikävä.

80 cm rata, Jasu kuvasi.


Kaikkineen tallireissuun meni 5 tuntia.