Maanantain estetunnille sain taas Ressun. Enää en osannut tätä harmitella sillä olen ruvennut tykkäämään kääpiöllä hyppäämisestä. Poni oli jo edellisellä tunnilla hommissa, joten sain valmiiksi lämmitellyn ratsun. Ratsukoita tunnilla oli 4. Lämmintä oli ihanasti +25°C.
Alkuverkat mentiin taas pitkähköillä ohjilla eteen. Tänään Ressu ei säntäillyt eikä pukitellut vaan tyytyi tasaiseen menoon. Liikkui kyllä. Laukassa paremmin kuin ravissa. Kääntyi jopa yllättävän hyvin.
Kentällä oli 6 estettä (yksi sarja), joista osasta oli tehty erikoisempia tynnyreillä, kukkamuurilla ja putken paloilla. Alkuun hypättiin yksittäistä ristikkoa, joka sitten nousi pystyksi. Ensin ravissa, sitten laukassa. Tänään poni oli innokkaampana menossa eikä taidettu esteen jälkeen olla kertaakaan ravissa. Joitain vääriä laukkoja tuli ja ponnistuspaikat ei olleet ihan yhtä hyvät kuin viikko sitten. Johonkin 70 - 80 cm korkeuksiin tämä taisi nousta.
Sitten hypättiin vielä muutamia muutaman esteen kierroksia kääntäen. Väärää laukkaa tuli ja vaihtoi lennossa vain ristiin. Mutta kääntyi yhä hurjan hyvin.
Taisi olla tämän jälkeen kun ope kysyi että osaahan kaikki radan. Vastasin että en ole nähnytkään. Sain ratapiirroksen ja opettelin radan pikaisesti. Meinasin taas lopettaa vitoseen kun vika olikin kutonen eli ykkönen uudestaan.
Ekalla kierroksella tökättiin kakkoselle eli okserille, jonka alla oli tynnyrit poikittain. Vähän nolo kielto kun en ollut itse tarpeeksi menossa ja esteetkin vain n. 60 cm. Uudella vauhdilla päästiin yli. Tiukat kaarteet vedettiin aika tiukkoina, ei tullut sanomista. Ehkä ope olisi kaivannut reilumpia teitä. Kukkaesteelle poni myös vähän empi ja sen jälkeen tiukka kaarre meni väärässä laukassa vikalle.
Toiselle kierrokselle esteet nousi ehkä lähelle 80 senttiä. Tuskin ainakaan yli sen. Nyt päästiin kakkosesta yli. Mutta kun halusin vitoselta myötälaukan ja ratsastin reitin vähän ohi niin poni ei enää hypännytkään niin vinosti. Taas olisi pitänyt vain olla huolellisempi ja painostaa vähän enemmän. Ei olisi ollut mikään mahdoton paikka. Kentän reunoja hipoen ei menty tämänkään kierroksen teitä. Jotenkin ajattelin että poni uupuu vähemmän jos tarvii viipottaa lyhyempi matka. Ope ei ollut kovin tyytyväinen siihen että otettiin taas kielto.
Lopuksi hypättiin tynnyriokseria vielä pikkuhiljaa nousevana. Kaarevalle linjalle sen eteen tuli ristikko, joten hypättiin sarjana ja ns. poniratsukkona saatiin sujua hyvin eteen. Joka kerta selvitettiin väli (kuten aiemmin radallakin) oikealla askelmäärällä. Okseri taisi olla meille korkeimmillaan n. 95 cm. Yli mentiin. Turvaliivi oli kentän laidalla.
Loppukäynnit käytiin maastossa. Siellä meni oikein kivasti. Tallista sen sijaan taas karkuutin ponin kun mokoma mahtuikin karkuremmistä ali. Onneksi käveli vain pihalle syömään ja antoi heti kiinni.
Kotiinlähdön koittaessa lämpötila oli tippunut jo viiteentoista.
Ongelmia:
2 kieltoa
ponnistuspaikat ei olleet yhtä priimaa kuin viimeksi
muutama väärä laukka
Parannusta:
sarjaväliin joka kerta vaadittu askelmäärä
95 cm yli
ei taidettu pudottaa mitään
Anni videoi meidän hyppyjä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora