Turhan lentävä kisaviikonloppu

Lauantaina oli seuraavien kisojen vuoro. Estekisat Myrskylässä. Lordalle oli toinenkin kuski, joten hyppäsin vain 80 cm. Kisat oli hyvin pienet, meidän luokassa vain 2 kisaajaa. AM5, joten kummaltakin kisaajalta vaadittiin puhtaat radat että päästään uusintaan. Keli oli aurinkoinen ja lämmin, päälle +20°C.

Rata oli hieman muunneltu versio SRL:n perusradasta. Ei sarjaa ja muutenkin kiltit esteet. Tässä tosin haasteena oli kaarrokset ja sangen nopeasti toisiaan seuranneet esteet.

Ratapiirros

Meidän lähtövuoro oli kisojen vikana. Kisakumppani teki perusvaiheessa nopean nollan, joten päätin tehdä samoin. Lorda oli innoissaan eikä epäröinyt. Laukatkin taisi pysyä myötäisinä. Ei tehty mitään supertiukkoja teitä. Annoin edetä. Kolmoselle tuli epäsynkkaa ponnistuspaikasta ja kävin aika korkealla. Siinä olisi ollut edellytykset pudota mutta ratsu sattui onneksi olemaan alla kun laskeuduin. Nollat tuli ja oltiinpa vielä reilu sekunti nopeampia kuin nopea kisakumppani.

Uusintaan ei esteitä nostettu. Kilpakumppani meni ensin ja teki todella tiukat tiet. En olisi halunnut moiseen lähteä ja pitkään arvoin mitä teen. Edettiin kuitenkin nopeammin, joten pidemmillä teilläkin olisi ehkä ollut mahdollisuus pärjätä. Voitonjano kuitenkin vei ja päätin tehdä saman. Uusinnassa hypättiin siis esteet 1, 2, 4, 6 ja 3.

Alku meni paremmin kuin perusradalla. Eniten jännitin kurvia neloselle kolmosen sisäpuolelta. Lorda vaihteli laukkoja mutta selvisi siitä kunnialla. Seuraava kaarre oli jo treeneissä harjoteltu. Eikä niin paha kuin tuo edellinen. Jostain syystä Lorda kuitenkin kompastui ja kävi polvillaan, maan vetovoima kutsui minuakin ja minäkin kävin hiekassa polvillani. Vaikka kummatkin noustiin hyvin nopeasti niin ei auttanut. Haaveilin loppuradan hyppäämisestä mutta Lorda vähän könkkäsi. Eli hyvä vaan että putosin niin ei hypätty enempää. Ajan puolesta oltaisiin luultavasti voitettu. Kaksi estettä jäi hyppäämättä. Lordakin siitä onneksi sitten toipui ja kotiinpäin lähtiessä oli jo ihan ok.

Ruusuketta en tässä menettänyt, sillä sellaisia ei ollut jaossa. Jos kisakumppani ei olisi ilmaantunut niin en olisi edes päässyt hyppäämään uusintaa. Eikä se meno holtittomalta näyttänyt vaikka sitä pelkäsinkin. Ehkä tamma oli liian pitkä, epätasapainossa tai pohjassa oli jotain. Tuttu kenttä tammalle kuitenkin. Onneksi ei sattunut kummallekaan pahemmin. Itselleni tuli pieni mustelma polveen. Kovin onnelliseksi hevosen kompastuttamisesta en tietenkään tullut. Pudotessa vedin suustakin raasua.

Meidän radan taisi kuvata Minna.