Torstaina Anne oli vihdoin maisemissa eikä ollut kovin suuri homma houkutella mukaan meidän estetunnille. Ratsujako meni sitten niin että jäin ilman Lidaa koska se meni Annelle. Korvikeratsu yllätti ja sain Jeren. Ruuna oli ollut jo hommissa, vetohevosena maastossa. Ratsukoita meidän tunnilla oli 5. Kelinä pilvinen +18°C ja rupesi hämärtämään aika pian. Valot laitettiin jo puolessa välin tuntia päälle.
Ressun jälkeen Jere ei tuntunut edes pieneltä. Alkuverkassa oli tosi vino ja jäykkä. Oikealle en saanut asettumaan sitten millään. Ope sanoi useamman kerran että pitää varoa etteivät jalat mene liian eteen. Ravissa ja laukassa tultiin volttipuomeja. Ohjaus toimi mutta jarrun kanssa oli vähän niin ja näin. Oikea laukka oli vinoa kaahaamista sisään kaatuen ja turpa vasemmalle osoittaen. Vasen oli jo hallitumpaa.
Verkkahypyt tultiin ympyrällä ristikolle kummastakin suunnasta. Alkuun hypin taas itse liikaa mutta muutaman hypyn jälkeen osasin korjata. Istu rauhassa pystyssä ja odota hyppyä. Jere hoiti oman hommansa. Reippaasti mutta tasaisesti. Myötälaukat ja hallittua menoa.
Sitten hypättiin kolmen ristikon jumppaa. 4 laukan päässä oli ensin puomipino ja lopuksi siihen tuli okseri. Jere hoiti homman helposti ja tasaisesti. Kertaalleen sanoi ope että pitää pitää takapuoli irti satulasta välissä. Sen jälkeen osasin korjata. Toistojen myötä Jere kiihtyi ja 4 laukan väli meinasi käydä ahtaaksi. Tajusin kuitenkin pidättää. Siinäkin tuli kommentti että pitäisi päästä myötäämään vähän aiemmin ennen hyppyä.
Lopuksi hypättiin jumpan perässä okseri. En huomannut muuttiko ope välejä mutta nyt okserille hypättiin ehkä jopa aavistus kaukaa. Sitten jatkettiin vielä pysty lävistäjällä ja lenkin jälkeen päädystä toinen pysty. Tehtiin tosi siisti kierros vaikka päädyssä meinasinkin unohtaa minne olen menossa. Jere imi esteille vähän turhankin hyvin ja oli hyppäämässä okseria vielä uudestaankin kun mentiin sen ohi. Esteet oli max n. 70 cm.
Itse pohdin että myötäänkö liian vähän. Kuvaajia ei löytynyt ja kanssahyppääjät unohtivat katsoa. Olisin todella halunnut tietää missä käteni menevät kun sain yläkropan olemaan aloillaan. Tuntui että olisin voinut antaa enemmänkin siimaa. Ope sanoi että tämä oli oikein hyvä, Jere ei venytä hypyissä vaan hyppää kuin sukkula ja enempi myötääminen olisi vain häirinnyt sitä.
Viidellä ratsukolla tuntui että ehdittiin hypätä aika vähän. Kivaa oli kuitenkin enkä harmitellut Lidan menetystä kun Jeren kanssa meni näin mukavasti. Loppuverkassa poni (hyi, haukun suokkia poniksi) asettui oikeallekin. Jes!
Ongelmia:
jarrut ei aina toimineet kovin hyvin
oikealle asettaminen
Parannusta:
osasin istua asiallisesti
Jere hoiti hommat ja oli tosi tasainen
ponnistuspaikat osui kohdilleen
ei taidettu pudottaa
ei ehkä vääriä laukkojakaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora