Keskiviikkona olin taas heppahöperyyden vallassa ja luvassa oli tuplaheppailu illalle. Ensimmäiselle tunnille toiveeni vihdoin toteutui ja sain alleni yhden uusimmista tulokkaista, 8 v kimotamma Kafeterian. Tästä sanoi etukäteen sekä omistaja että tytär että minä luultavasti tykkäisin.
Hoitaessa oli kiltisti, tosin keskittyi lähinnä syömiseen. Takasia nosti vähän nihkeästi. Satuloinnista ei sanonut mitään. Selässä oli kotoisa olo. Aika innokas menijä, sillä alkukäynneissä otti jatkuvasti omin luvin raville. Kelinä oli aurinkoinen +17°C, ratsukoita tunnilla 5 tai 6. En ehtinyt juuri muita katsella kun piti keskittyä omiin tekemisiin.
Kafeterian kanssa oli hyvin pitkälti samanlaiset ongelmat kuin Prestonkin kanssa. Ei päästy suoraan, tahti heijasi, eikä laukat oikein nousseet. Tämän kanssa myös takaosa liiraili ja oli edestä tosi levoton. Ei tehnyt kuitenkaan mitään tyhmää, joten ei huolestuttanut. Itse olisin halunnut pitää ohjat vähän pidempinä, sillä silloin ei heilutellut päätä niin pahasti. Käteni eivät vain osanneet olla niin vakaat kuin tamma olisi halunnut. Lyhyemmillä ohjilla tuntui jatkuvalta vetämiseltä kun hepo ei tahtonut lyhentyä. Eihän se minustakaan kivalta tuntunut.
Laukat mitä lopulta saatiin, tuppasivat olemaan kumpaankin kierrokseen vääriä. Istunnan vinoudet jälleen kerran, voih. Yhä oli hankalampaa kääntääkin oikealle. Tehtiin ohjattuja siirtymiä ja käteni kuulemma nousivat tamman pään mukana. Itse en sitä huomannut. Käsiä käskettiin alemmas ja lopputulos oli sama kuin muinoin Easylla että tökin kynsiäni satulan etukaareen. Ei hyvä. Olisin halunnut pitää kädet vähän ylempänä. Myös käsien palauttaminen vierekkäin oli tänään hyvin haastavaa muistaa. Kivempi olisi ollut ensin keskittyä saamaan hepo jotenkin rennoksi ja tasaiseksi vaikka vähän väärin istuen ja vasta sen jälkeen keskittyä muihin osiin. Taisi reagoida istuntaan herkästi, harmi vaan että omassa istunnassani on ainakin se 30 % tahatonta heilumista, jonka vaikutusta menoon en muistanut/osannut arvioida.
Vasta loppuraveissa rupesin komentamaan tammaa vähän tiukemmin. Päänheiluttelusta eteen. Annoin ohjan vähän pidemmäksi ja tasottui kyllä paremmaksi. Vauhtia meillä oli muutenkin aika hyvin. Pohkeiden käyttöni on yhä aika vajaata eikä niin täsmällistä kuin pitäisi. Sanoin että neljäs kerta tämän kanssa rupeaisi luultavasti menemään hyvin. Tuskin päästään siihen asti ennen kuin tamma löytää uuden kodin.
Ongelmia:
aika paljon
oma vaatimustasoni menosta oli paljon alhaisempi kuin opella
Parannusta:
ei pöljäillyt
hyviäkin hetkiä tuli että pääsin kehumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora