lauantai 23. toukokuuta 2015

Pönän ensimmäiset koulukisat melko nappiin

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein Mallun tallilta koulukisoihin. Olihan tästä haaveiltu jo yli vuosi. Kisoiksi valikoituivat Ponikoulun kisat Siuntiossa sillä perusteella että sinne löytyi kyyti. Ratsuksi valikoitui Pönä, luokaksi helppo C. Tammalle nämä olivat ekat koulukisat ja ylipäänsä toiset kisat.



Aamu meni sukkelasti. Letitystä alkuun ja poni pakettiin ja kyytiin. Lastautui ja kuskautui asiallisesti. Peruutti erittäin mallikkaasti pois kärrystä. Kisapaikallakin oli alkuun asiallisesti ja sain letitettyä loppuun. Vaan kun kaveri katosi näköpiiristä, tuli hätä ja sitten huutamista jatkuikin pitkään ja hartaasti vaikka mentiinkin muiden näköpiiriin. Lopulta päädyttiin nakkaamaan ponille satula selkään (jota varten pää puskaan että pysyi hetken aloillaan). Tarhassa hetken kävelyn jälkeen rauhottui sen verran että sain letit pyöräytettyä sykeröiksi. Sitten hyppäsin kyytiin kävelemään.

Onneksi aamun vesisade kaikkosi ja tuli puolipilvinen +15°C. Vähän tuuli muttei ollut kylmä. Odotteluaikaa meille tuli runsaasti mutta löydettiin kisoista kimokaveri ja juttuseuraa. Lopulta kun Pönä tasottui niin paljon että uskalsin hypätä alas kyydistä ja sain evästä käteen niin kuulutettiinkin että helppo C:1, joka oli siis kisojen vikana luokkana, verkkaakin yhdessä ryhmässä. Eli takaisin kyytiin.

Verkka mentiin itse kisa-aidoissa. Olikohan meitä 3 vai 4 ratsukkoa siinä kerralla. Silti osuttiin kaikki useampaan kertaan samaan sumppuun. Pönä oli lopettanut tuijottelun ja pahimman huutelun ja verkassa sain ratsastaa eteen. Tiesin että poni on tässä vaiheessa pakko saada liikkumaan. Onnistui ihan ok ja loppuverkasta tuntui aika hyvältä. Toki raipan suotuisalla avustuksella. Isot plussat ponille ettei juuri lepattavista mainoksista tai tuomareista välittänyt.

Verkka oli tiiviihkö, ehkä vartti. Sitten jatkettiin aitojen ulkopuolelle pikkukaistaleelle. Suurin osa ajasta mentiin käyntiä pitkin ohjin. Välillä vähän tehtiin jotain. Yritin pitää energiatason hyvänä. Meidän vuoro oli luokan ja samalla kisojen vikana. Hioin vielä laukannostoja täsmällisemmiksi ja laukkaa eteen. Raipan pudotin pois vasta juuri ennen radalle menoa. Eikä sielläkään himmailtu vaan ravattiin ja laukattiin.

Lähtömerkki tuli aika pian. Sisääntulossa ravi tuntui vielä hyvältä. Oltiin jopa aika suoria. Tuomareita oli tosiaan kaksi ja parhaat numerot tuli aloituksesta, 6,5 kummaltakin. Vaikka Pönä alkutervehdyksessä hirnuikin. Ravilävistäjät keventäen ei oikein irronneet kuten pelkäsinkin. Vaan onneksi ei hyydytty. Kolmikaarisen teihin en ollut tyytyväinen mutta kai kuvio oli tunnistettava. Alhaalla istuen tehty askeleenpidennys oli näistä kolmesta paras mutta yhä olisi siinäkin ollut varaa irrotella enemmän. Pysähdys ennen peruutusta jäi vinoon. Hätäilin enkä korjannut. Siispä peruutettiinkin vinoon (ja aika hitaasti) ja siitä liikkeellelähtö oli kaikkea muuta kuin suora.

Kumpikin laukka nousi löysästi. Onneksi kuitenkin nousi. Olikohan oikeassa kierroksessa kun ympyrän jälkimmäinen puolisko vähän levähti ulos. Lävistäjillä laukka säilyi aika hyvin loppuun asti ja minä kehuin niin että kuului kuulemma katsomoon asti. Ennen ravivolttia ravi tuntui tosi hyvältä mutta kääntäessä tahti vähän hyytyi eikä volttikaan ollut täydellisen pyöreä. Lopputervehdykseen ei pysähdytty ihan tasan.

Pönä teki kuitenkin tosi tasaisen suorituksen ilman rikkoja. Eniten pelkäsin hyytymistä. Toki oltaisiin voitu tehdä paljon energisempikin rata mutta tämä ei ollut yhtään paha. Tamma oli jopa yllättävän tasaisessa muodossa läpi radan.



Loppuun vielä hölkättiin vähän sekä käveltiin kentällä. Yksin en tahtonut Pönän kanssa jäädä. Palkintojenjako yllätti, sillä meidät määrättiin oikeaan laitaan. Voitettiin! Prosentit ei mitään huimia olleet mutta 57,5 ja 58,25 eli tulokseksi 57,875 %. Ihan sopivasti tällä suorituksella. Arvostelu oli ehkä pikemminkin tiukahkoa kuin armeliasta. Koska nämä olivat Hippo Memorial -kisat niin saatiin ruusukkeen lisäksi vielä pokaali ja tavarapalkintokin (satulahuopa). Jee! Hieno Pönä! Kannatti lähteä kisoihin ja tämä helppo C oli meille ihan oikea luokka.



Kisojen jälkeen rentoudutaan.


Kolme kimoa: Pönä, Kafeteria ja Pena.

Meidän ratasuorituksemme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora