Pettymyksiä kenraalissa, hyytynyttä kouluratsastusta ja kaahotusta puomeilla ilman satulaa

Keskiviikon iltasuunnitelmat muuttuivat heppailusta heppailuun. Päädyin lopulta Mallulle, tuntien jälkeen itsenäiselle. Ihan mieluusti olisin jo voinut mennä jollain muulla kuin Pönällä mutta Pönde sieltä tuli. Kouluratsastus ajatuksena tuntui tylsältä. Aina sitä samaa! Suunnittelin että treenaan letitystä, jätän satulan pois, ratsastan kouluradan ja menen laukansäätelyä puomeilla. Näin myös tein.

Tällainen tuli kampauksesta. Pysyi noin puoli tuntia.

Kun aloitettiin niin vika tunti lopetteli. Sitten saatiin koko kenttä omaan käyttöön. Pönä oli yhden tunnin mennyt alle, joten en ihmetellyt että menohalut olivat taas hukassa. Alkuun en kovin komentanutkaan. Verkassa vähän hiippailtiin (Annen termi) ja yritin saada avomaisesti turpaa sisään mutta jalkoja menemään suoraan. Hankalaa. Hetkittäin löytyi ihan reipastakin ravia. Peruutukset olivat aika normeja. Muutama hieno siirtyminen ravista alas saatiin.

©Anni

©Anni

Kuskin jalka nousee paremmin kuin ponin.
©Anni

Lopulta usutin ponin vauhtiin kumpaankin suuntaan ja sitten tultiin meidän koulurata ekaa kertaa. Ei raippaa, kannuksia eikä satulaa. Ensimmäisen kierroksen verran sujui ihan ok mutta kolmikaarisella vauhti hyytyi. Kevennetyt askeleenpidennykset oli pikemminkin extramatelua. Peruutuksen vika askel meni vinoon kuten yleensäkin. Laukat nousi löysästi. Ympyrät oli ok mutta meinasi pudotella raville. Eka vielä jotenkin paikaten, vain hitusen aikasin putosi raville. Jälkimmäinen laukka ei meinannut noustakaan ja ravia tuli väliin useammin. Puolessa välin lävistäjää meno vain lopahti. Pohkeiden käyttöni ei todellakaan ollut mitään kaunista mutta olinpa maiskuttamatta. Ei siitä juuri apua ollut. Loppurata madeltiin jogissa. Ravivoltti ja pituushalkaisijalle.

Vähän kun kallistaa kameraa niin laukataan ylämäkeen.
©Anni

Tämä on toki riskinä kisoissakin. Yksi skenaarioista. Rataa seurannut ope kommentoi että ratsastin ainakin kulmat huolellisesti. Minä yritin keksiä jotain positiivista ja sanoin että eiköhän tuollaisella matelullakin oltaisi yli 50 % saatu.

Välihuilin jälkeen otettiin taas vähän ravi- ja laukkaspurtteja. Ravissa liikkui parhaimmillaan makeasti eteen. Laukassa viimeinen silaus jäi puuttumaan.

Sitten heivattiin tylsä kouluratsastus ja tultiin 17 metrin puomilinjaa. Ensin pari kertaa ravissa, sitten laukassa askelmääriä ja suuntaa vaihdellen. Ekalla kerralla 6, sitten 5 ja kun yritin 4 niin ei venynyt. Myöhemmin 4 tuli vähän vahingossa. Suunnan kanssa oli vähän tulkintaongelmia ja alkuun tuli kiemurtelua ja joitain vääriä laukkoja. Kertaalleen sen verran mutkaa että vähän retkahdin selässä ja kipeytin oikean kylkeni.

Osuma!
©Anni

Jälkimmäinen lähestymissuunta oli parempi. Otin suunta kerrallaan ja nyt tekemisessä oli enemmän ideaa. 5, 4, 5 ja 6. 6 oli hankala ja pudotteli raville. Toiseen suuntaan sama juttu. Nyt meni vielä sulavammin alku mutta kuutta sai taas yrittää useammin että mahduttiin ja pysyttiin laukassa. Tuli ihan ajat Easyn kanssa mieleen.

Ja toinen osuma.
©Anni

Loppuverkat oli lähinnä käyntiä. Sitten poni pääsi taas koekaniiniksi maastakäsittelyyn. Motivaatiota ei ollut läheskään yhtä paljon kuin Hoolla. Silti parhaimmillaan tuli helposti raviin ja malttoi pysähtyäkin. Väistöaskeleet ei lähteneet kovin helposti. Mielenkiinto karkaili muualle. Loppukäynnit tuli kuitenkin asiallisesti vierellä irti.

Kuvittelen että Pönä tahtoo venyttää mutta se taitaakin etsiä ruokaa.
©Anni

Kello tuli niin paljon että ponin ja varusteiden puunaus jäi tältä päivältä tekemättä.

Ongelmia:
laukkalävistäjät oli tosi onnettomat toissapäivään verrattuna
sain kyljen kipeäksi suuntaepäselvyyden takia

Parannusta:
liikkui kun käski
laukassa oli säätövaraa
imi puomeille

Videoinnista kiitos Annille.