Keskiviikkona en mahtunut tunneille, joten menin itsenäisesti tuntien jälkeen. Toivoin talvikenkäistä ja hyväselkäistä ratsua. Arvelin oikein että Sokerin kanssa hommat jatkuu sekä sen että tamma oli jo hommissa. Satula pois ja kyytiin. -12°C, pimeää, tuulista ja satoi lunta. Ei paha. Softshellit ja toppatakki.
Kenttä oli lumeutunut mutta aika hyvin tallailtu kauttaaltaan. Hyvin piti. Edelliseltä kuskilta tuli saatesanoiksi että Sokeri oli kompastellut. Pitkin ohjin alkukäynnissä teki kerran-pari vaan ei enää sen jälkeen. Eilinen pysäytyspuomi oli yhä paikallaan.
Alkuun taivuttelin käynnissä. Sokeri oli palautunut normaaliksi ja oikea puoli oli jäykempi. Käynnissä taipui lopulta ihan kelvollisesti kumpaankin suuntaan. Ihan läpi se ei ollut, sillä suunnanvaihdoissa turpa nousi. Tein muutaman kolmikaarisen ja ravissa keskiympyrää. Ravissa taipui aluksi huonosti kumpaankin suuntaan ja yritti kaatua sisäpohkeen päälle. Voltit auttoivat. Tosin myödätessä Sokeri painui turhankin matalaksi.
Puomia ylitettiin kaikissa askellajeissa. Laukkaa ajattelin ottaa alkuun vain pari kierrosta. Mutta kun Sokeri ei pienistä jarrutteluistani tahtonutkaan tulla raville niin päätin jatkaa laukkaa. (Ei näin!) Laukattiin sitten puomin yli. Välillä osui paremmin, välillä huonommin. Toisinaan tuli vähän ravisohellusta. Mutta laukassa oli vähän säätövaraa ja liikkui mielellään. Pyörittelin vielä hetken ympyrää molempiin kierroksiin.
Itsenäisen tunnin kivuus on se, että saan antaa tammalle useamman huilitauon. Yritin ravissakin saada muotoa pysymään vähän ylempänä ja lepohetkinä Sokeri halusikin viipottaa turpa maassa. Ei me toki missään korkeassa muodossa menty muutenkaan. Keskiympyrällä hain raviin polkevuutta takaa ja mietin tasaista tukea kahdella ohjalla. Sisäjalka sai olla hommissa kun etsin asetusta. Laukassakin rullasi reippaasti eteen ja pyöristyi orastavasti. Vasemmassa paremmin kuin oikeassa. Oli näemmä sen verran virtaa että ravista rikkoi itsestään laukalle.
Loppuun annoin ravata ihan pitkällä ohjalla. Talvirukkaset meinasivat tehdä sen lähes itsestään kun ohjat valuivat jatkuvasti. Eikä edelleenkään kompastellut ja nosti jalkansa puomin yli. Vaikka viipotti turpa maassa. Tiedä sitten kannattaisiko sen antaa tehdä noin. Hyvin reagoi istunnan pidätteisiin.
Loppukäynneissä rupesi taas lapsettamaan ja pyörähdin istumaan takaperin. Autopilotti ei toiminut vaan Sokeri odotti ohjausta tai hortoili menemään. Nyt olisi ollut ehkä paremmat edellytykset pysyä ravissa kyydissä kuin Pönällä mutten viitsinyt ilman taustajoukkoja ruveta kokeilemaan.
Ongelmia:
halusi tosi matalaan muotoon
kolmisormihanskojen pito ei ollut kovin hyvä
Parannusta:
ei tuijotellut
reipas
pyöristyi kaikissa askellajeissa
sain kantamaan vähän normimuotoa paremmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora