sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Pakkasmaastossa vetoratsukkona

Sunnuntaina oli kylmää aiemmista ennusteista huolimatta. -17°C mutta onneksi taas paistoi aurinko. Tänään ei ollutkaan satulatta humputtelua vaan maastopäivä, jonne houkuttelin eilen yhden yksityisratsukon mukaan. Hyvää seuraa, sillä molemmat hevoset ovat vähän tuijottelijoita yksin.

Sokeri oli taas eri karsinassa. Hoitaessa käyttäytyi oikein mukavasti. Ei luiminutkaan. Satulavyötä kiristäessä käänsi vähän päätä kohti mutta käänsin sen takaisin.

Sokeri pihalla ennen lähtöä.

Ratsautuminen kävi rampilta. Parkkeerasin tamman viereen ja käskin "paikka". Kipusin vierestä rampille ja Sokeri tönötti liikkumatta. Täydellistä.

Saatiin vetohevosen paikka. Mennessä Sokerilla ei ollut kiire. Käynnissä eteni mutta ravissa piti välillä patistella. Vähän tuijotteli jotain omaan tapaansa. Mentiin tien laitoja. Sen verran oli lunta ettei reunalla kopissut. Eikä ollut liukasta.

Laukat otettiin sivulenkillä. Neljä suoraa pätkää. Oikea nousi vähän huonosti. Sokeri halusi mennä vasenta.  Vauhtia oli tosi maltillisesti. Vikalla pätkällä päästettiin kaveri eteen ja sitten vauhtiakin löytyi vähän paremmin. 31,9 km/h näytti GPS.

Kotiinpäin Sokerilla olisikin sitten ollut hirmuinen kiire. Jalka kyllä nousi ravissa niin hyvin että kun annoin mennä niin mentiin lujempaa kuin seurana ollut reipas pv. Mutta kun molemmat meinasi rikkoa laukalle niin himmailtiin vauhtia.

Loppuun käytiin vielä kävelemässä laavulla. Tallille palatessa Sokeri oli huuruinen. Harjauksen jälkeen näytti märältä. Mukava lenkki eikä pakkanenkaan haitannut. Sokeri käyttäytyi fiksusti. Paremmin kuin yksin.

Ongelmia:
lievää tuijottelua
oikean laukan nosto
poispäin vähän hidas

Parannusta:
kiva hoitaa
selkäännousun tönötys
laukat nousi helposti
kotiinpäin oli vauhtia
jarrut toimi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora