Torstaina vihdoin pääsi Uotilan kevätkausi alkamaan. Viime viikon tunti tosiaan peruttiin pakkasen takia. Samat 4 ratsukkoa taas paikalla. Pihalla -15°C ja toppasin itseäni vähän turhankin paljon. Kypärämyssy ainakin oli turha. Turvaliivin tajusin sentään jättää pois. Karsinassa Lida oli taas hapannaama. Jotenkin puolustautuvan säikyn olonen.
Esteitä oli toisella pitkällä sivulla 4, toisella 1 ja pääty-ympyröillä yhdet. Alkuun tehtiin puomitöitä. Ravailtiin linjan yli, myöhemmin harjoitusravissa ja puomien toiset päät nousi. Piti sekä suoristaa puomeille että tehdä voltteja. Menin tosi alitehoilla enkä jaksanut itse vaatia tammalta mitään. Tehtiin siis vain se, mitä ope sanoi. Olisi pitänyt jo alussa sanoa että oma-aloitteisuus on hukassa ja tarvitsen piiskausta. Raviosuus meni silti ihan ok.
Laukassa samoin tultiin puomin yli, tehtiin ravisiirtymiä ja pieniä voltteja. Tamman kaula oli liikaa mutkalla ja omaa painoa piti saada vielä enemmän ulos. Ravissa etukenotin liikaa. Laukassa ponnistuspaikat oli hukassa. Parhaiten osui kun sain pidettyä laukan rytmin samana. Harmi vaan etten osannut toistaa tätä kierros toisensa jälkeen. Lopulta päästiin kuitenkin raviräpellyksistä eroon. Oikea laukka tuppasi nousemaan vääränä ja puomeillakin vaihtumaan. Volteilla ope kaipasi takasia paremmin hommiin.
Laukassa hypättiin yksittäistä pystyä keskellä toista pitkää sivua. Este oli pieni ja ylihyppäsin. Paikat ei olleet edelleenkään priimaa. Vasen laukka säilyi vaan oikea vaihtui helposti vasemmaksi. Tämä oli päivän suurin este. Korkeimmillaankin alle 70 cm. Saattoi olla kuitenkin yli 60 cm.
Loppuun tultiin vielä ristikkolinjaa. Ensin voltti puomin yli. Ristikko, väliin voltti sisään, suoristus linjalle, ristikkoinnari, voltti sisään, suoristus, ristikko ja päätyyn taas voltti tarvittaessa. Suoristuksiin piti tosissaan keskittyä. Vasemmasta kahdesti, oikeasta kolmesti. Yksi väärä laukka taisi vaihtua. Rennompaa lantiota kaivattiin taas tässä innarilla kuten aiemmin nostetuilla ravipuomeillakin. Liiallisesta sisäohjasta kiinni jäämisestä tuli myös sanomista. Tajusin toki kun sanottiin. Ihan ok tämä kuitenkin meni. Joka kerta kuulemma parani loppua kohti. Itse olin niin puusilmä tuuliajolla etten huomannut.
Lida oli tänään oma itsensä ratsastaa. Ei tuijotellut eikä pukitellut. Ei kovin reipas muttei erityisen laiskakaan ja hypyistä innostui liikkeelle. Tunnin jälkeen ei enää kiukutellut karsinassa.
Ongelmia:
hapan ennen tuntia
minä ja tamma tehtiin vain se mitä vaadittiin eikä mitään muuta
ponnistuspaikat oli hukassa
ylihyppäsin
en tajunnut tamman käyryyttä
en huomannut ennen kuin sanottiin että jäin liikaa sisältä kiinni
Parannusta:
ei ihan veltoimmasta päästä
hyppäsi ok
vasen laukka säilyi myötäisenä
sain suoristettua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora