Kömpimistä ja kipuamista

Maanantain estetunnille sain pitkästä aikaa Pönän. Eli nuoren kimotamman, jota haaveilen seuraavaksi estekisaratsukseni. Tällä kertaa poni oli hoidettaessa suht asiallinen. Kavioita ei olisi jaksanut pitää ylhäällä mutta ei sikaillut erityisemmin. Ei hyörinyt eikä yrittänyt poistua paikalta. Kelinä oli sateinen +10°C. Kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa. Takareunasta vähän märempi mutta etukenttä parempi. Ratsukoita oli vain 3. Muut kasasi esteet. Kiitos ja anteeksi.

Poni liikkui alkuverkassa ihan kelvosti eteen. Yritin pitää lyhyempänä kun mentiin tuntumalla. Ravissa eteni ok, laukassa jopa reippaasti. Verkkahypyt otettiin valokulmaan. Oikea kierros, alkuun pysyi myötälaukka. Kun este nousi niin ruvettiin tulemaan ristillä ja väärässä laukassa alas. Kertaalleen tultiin ihan juureen kun paikka ei osunut ja yritin hyppyyttää kaukaa. Ei lähtenyt, kuski hyppäsi ennen heppaa ja heppa tuli esteestä läpi. Kehut hyvästä yrityksestä.

Kovin korkeita ei tänään loikittu. Max 80 cm ehkä. Verkkahyppyjen jälkeen ei kovin pitkään kävelty kun tultiin jo rataa. Saatiin huutaa lähtönumerot ja kaikki huusi eri numeron lähes samaan aikaan. Ei tappelua siis. Me alotettiin.

Ekana suunnanvaihto-okseri (jolta oli hirmu vaikea tulla oikeassa laukassa alas). Oikealle ja 1 laukkavälin sarja (johon tuli helposti 2 askelta). Vasemmalle ja päähän, vähän hassu tie, kulmassa ollut pysty. Pari sivua laukkaa ja ristikkäisen kulman pysty. Vasemmassa laukassa alas. Eka kierros loppui siihen. Meidän meno ei ollut kovin sujuvaa. Poni ei halunnut edetä itse, joten kuskin homma oli aika työläs. Jos ennen estettä ei ollut kunnon laukkaa niin hypyt oli aikamoista kipuamista.

Toiselle kierrokselle esteet nousi. Ekalla oli n. 55 cm. Toisella ehkä n. 70 cm. Loppuun lisättiin vielä ykkösokseri uudestaan (eli pitkähkö matka sillekin), jatkettiin oikealle ja verkkaesteenä ollut pysty vikaksi. Nyt rupesi ratapituus olemaan meille ihan maksimia. Kummatkin uuvahti. Ennen ekaa estettä poni liikkui mutta sen jälkeen vain hetkittäin. Yhä tuli vääriä laukkoja ja sarjaväliin 2 laukkaa.

Kolmannelle kierrokselle esteet nousi vielä vähän. Korkeimmat ehkä 80 cm kieppeillä. Nyt vihdoin sain sarjavälin 1 askeleella (toki ope vähän lyhensi väliä). Samoin jälkimmäisellä kerralla okserin jälkeen oltiin vihdoin oikeassa laukassa. Joku muu väli matkan varrella mentiin väärässä laukassa. Jos ei pudonnut niin ainakin kopsui.

Ope kysyi että tahdotaanko tulla tämä vielä kertaalleen. Meille riitti mutta kaksi muuta ratsukkoa tahtoivat tulla. Ei siitä olisi ainakaan parempaa tullut.

Lopuksi hypättiin vielä okseria ja yritettiin tehdä vaihtoja. Hyvä näin sillä väärät laukat jäi vähän kaivelemaan. Vaan poni oli jo ihan poikki. En vaan saanut sitä etenemään kunnolla. Lisää mönkimistä ja kiipimistä. Esteestä joka kerta yli ja tuli sinne jokunen toivottu vaihtokin. Itsellänikin taisi tiedottamisessa olla puutteita kun energia meni ratsun liikuttamiseen. Kun lopulta saatiin vaihdot kumpaankin suuntaan niin meille riitti. Onneksi. Ope sanoi että ponille oli varmasti rankahkoa sillä ei ole pitkään aikaan hypännyt kovin suuria. Onhan siitä parisen kuukautta kun minäkin olen tällä mennyt. Kuskista olisi kuulemma saanut vielä enemmänkin irti. Mutta nyt jotenkin uuvahdin. Eikä Pönäkään ole koskaan ennen ollut näin tahmea.

Ongelmia:
ratsun oma eteenpäinpyrkimys oli hukassa
yksi läpimeno
vääriä laukkoja
oli aika työlästä

Parannusta:
Pönä ei mennyt kovin pitkänä
ei kieltoja
vaihtojakin lopulta tuli