Torstaina ei hypättykään vaan esteet oli vaihdettu lennossa puomeihin. Samoin ratsukseni oli ensin merkattu uusi tulokas, pikkutamma Lida. Samoin lennosta sekin oli vaihtunut Fossiin. Enkä osannut juuri harmitella. Fossilla kun on aina niin kiva mennä. Tai näin ainakin luulin. Käyntien aikana ope yritti houkutella puuttuvia ratsukoita valkkaryhmiin. Kiva ajatus mutta eihän mulla sellaiseen ole aikaa sitoutua. Vain valkkulaiset pääsevät kuulemma ulkopuolisiin kisoihin. Myös HIHS mainittiin. Vaan tuleepa noita kisojakin koluttua jo valmiiksi aika runsaasti. Eikä suurille areenoille ole yllättäen hinkua. Mieluummin menisin erilaisiin valmennuksiin.
Hepo oli valmiiksi hommissa ja oli kuulemma ollut vauhdikas. Mulla ei ollut kovin lennokas. Alkuverkassa yritin taas pikemminkin hissutella. En tehnyt hommiani huolellisesti ja keventänyt keulaa sekä ratsastanut pohkeita läpi. Ratsu kun liikkui ihan mukavasti vaikka kuski vain ratsasteli. Ravipuomit suoralla meni oikein kivasti kerta toisensa jälkeen. Ympyröillä oli vähän liirausongelmia mutta kun tarpeeksi alleviivasin niin hepo myös lopetti liirauksen ulkopohkeen käskystä.
Laukassa ei menty liian lujaa ja puomitkin meni nätisti. Tahti säilyi suoralla, vähän meinasi välillä kiihtyä. Eikä edes laukannut mutkalla. Kun keskityin kunnolla niin osuttiin hyvin. Harmittavan paljon tuli kuitenkin puomien kolistelua kun kuskin huomio ratkeili. Päivän erikoisuus oli että alkuverkassa tuli vain yksi ei-toivottu laukanvaihto. Tämä enteili näemmä lopputunnin sujumista.
Jälkimmäisen välihuilin jälkeen tultiin laukassa loivaa kiemuraa voltilla. Tarkotus oli saada laukat vaihtumaan. Tässä vaiheessa meni jo hankalaksi. Oikeasta vasempaan vaihtoi välillä itsestään. Toiseen suuntaan ei kunnolla kai kertaakaan. Edestä ehkä joskus. Ihan perusasiatkin oli hukassa. Montako askelta tulee väliin? Kuinka osutaan puomille? Kuuluuko etupään maata matalalla? Hitaasta laukasta ei ainakaan vaihtanut. Sitten ampailtiin jo liikaa ja käännyttiin huonosti. Liian säpäkkä tehtävä aivoilleni. Ajoitukset oli hukassa.
Lopputunnin "rata" oli yksitellen puomien yli laukkaamista. Satunnaisessa järjestyksessä, vaihtoja tehden. Edelleen ihan liian nopea tehtävä meille. Hutiloin, ajoitus oli hukassa eikä meinannut tulla mitään. Jopa vaihdot ravin kautta oli takkuisia. Ennen puomia piti tehdä kunnon nostava pidäte ylös ja saada sisäohja irti. Olin kuulemma myöhässä, pidätin liian hellästi ja liikaa taakse. Rupesin myös heilumaan ylävartalolla. Ihan liikaa kerralla muistettavia asioita. Ope yritti välillä huudella ajoitusta
mutta olisin tarvinnut vielä enemmän aikaa varautua. Jäi aika onneton olo että enpä osaa! Mutta hepo kuitenkin pysyi hyvin nahoissaan, ei kiihdytellyt ja meni tyynesti kaarteita vastalaukalla jos en ehtinyt vaihtaa.
Tunnin jälkeen oli aika angst. Lohduttauduin sillä että puomitunnilla ei osattu ja isot esteet viikko sit meni superisti. Toisin päin olisi ollut ankeaa! Tuntikaveri lohdutti että Fossilla ei ole helppo vaihtaa.
Ongelmia:
laukat ei vaihdu
Parannusta:
Fossi oli suht rauhallinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora