Uusi suosikkitamma esteile

Torstaina kun menin tallille niin salainen hevostoiveeni oli vain että ei Samia. Listalla odotti iloinen yllätys ja luvassa oli kauan himoitsemani Flika. Tuntomerkkien perusteella lähinnä ihanneratsuani: 162 cm korkea ruunikko tamma pienillä merkeillä. Heppaa oli jo omistajansa laittamassa kuntoon, joten mulle jäi hommaksi vain pitää seuraa. Ihmettelin kovasti Flikalle tulevaa apuohjien määrää: sekä gramaanit että martingaalit. Gramaanit martingaalin kaularemmin alta. En muista aiemmin moiseen törmänneeni. Kuvittelin näiden estävän hepan halut kiikutella kuskeja mutta siinä olin väärässä. Ope sitten myöhemmin vastasi että auttavat hevosta käyttämään selkäänsä hypyissä, muuten hyppää selättömänä ja niin laakana että kaikki puomit tulevat korkeudesta riippumatta mukaan.

Flika oli tosi tasainen tapaus. Ei pällistellyt vaan oli kaikin puolin yhteistyöhaluinen. Raipan ja kannukset jätin pois. Ei kiihdytellyt vaan eteni sopivan reippaasti juoksematta alta. Tähän nähden hämmästelin kehotuksia ratsastaa hitaammin ja rauhallisemmin. Meni kunnon hissutteluksi ja ruvettiin ympyrällä olemaan jo tukkona. Asetuksiakin piti saada paremmin läpi. Niistä tuli aika monesti sanomista. Pari kertaa ymmärsin ja oli ihan aiheellista mutta mielestäni välillä ratsu oli ihan hyvin asetettu ja silti tuli asiasta sanomista. Kukkahattuni kuumotti myös open kommenteista vetää hevonen gramaanilla pakettiin ja pyöreäksi jotta se käyttäisi selkäänsä. Vaan ei onneksi ope valittanut liian pitkistä gramaaneista vaikken ihan tuommoisia totellutkaan. Eteen, alas ja rennoksi oli oma missioni.

Laukat nousi helposti mutta väliin mahtui pari pudotusta raville. Kertaalleen meni sitten niin häsläämiseksi etten saanut laukkaa nousemaan takaisin. Ei auttanut kuin rauhoittua, pyytää käyntiin ja hetken päästä nostaa uudestaan. Ei kiihdytellyt laukassakaan. Ympyrällä väistätettiin pienemmälle ja suuremmalle kuviolle ja tehtiin aika pitkät verkat ennen esteitä.

Hyppelyt aloitettiin ympyröillä. Kaksi pystyä. Kahdesti kumpaankin suuntaan. Flika liikkui ihanan tahdikkaasti eikä kiihdytellyt yhtään kohti esteitä. Ohje oli että pitää myödätä mieluummin jo askelta ennen ja sitä yritin sitten lopputunnin toteuttaa.

Näiden 8 hypyn jälkeen tultiin pysty ja okseri linjalla. Väli oli jotain 17 metrin luokkaa. Ekalla kierroksella estekorkeus oli jossain 60 sentin lähistöllä. 5 laukkaa väliin kaavailin ja hieman ahtaaksi jäi. Mutta nätisti yli. Toiselle kierrokselle esteet vähän nousi. Eka taidettiin tulla vähän juureen ja se putosi. Pidätin välissä liian hellästi ja toinenkin putosi. Onneksi tultiin vielä yksi kierros ja päästiin taas puhtaasti yli. Vikalla kerralla okseri saattoi olla n. 85 cm. Flika meni mukisematta ja nyt osasin himmata menoa välissä paremmin ja tuli tasaisemmat 5 askelta.

Ihanan mutkaton ratsu! Tammaksi jopa aavistuksen tylsä. Ja eiliseen Rediin verrattuna superrauhallinen. Eipä juuri jännityksiä tai kiirehtimisiä esitetty. Tällä menolla Flika kiilasi (odotetusti) suosikkilistani kärkeen. Kakkosena Fossi, kolmantena Nuppu ja neljäntenä Celine. Ehdin jo pohtia että kuinkakohan hankala Flika olisi saada kulkemaan oikeinpäin ilman apuohjia. Ope muotoili tämän niin että muutamat voivat ratsastaa sillä ilman gramaaneita. Pitäisi kokeilla itse kuinka hankala se on ennen kuin rupean jeesustelemaan jatkuvasta apuohjien käytöstä. Tuolla kyllä saisi harkkakisoissa mennä apuohjilla, suojilla ja raipalla. Mutta sijoituksia ei jaeta, arvostelupöytäkirjat vain.

Ongelmia:
en ollut läheskään aina open kanssa samaa mieltä korjauksista
kaksi pudotusta

Parannusta:
ihanan tolkku ratsu
hyppäsi kivasti ja helposti
väisti helposti