Kolmas kimotamma testissä

Maanantaina sain yhden tallin uusimmista tulokkaista alleni kuten perjantaina jo vihjailtiin. Kimotamma tämäkin, Qanitta. Ehkä aavistuksen Harmoniaa korkeampi ja muhkumpi. Olikohan 8v. Hoitaessa oli ihanan kiltisti. Seisoi hievahtamatta aloillaan. Satulavyön kiristystä vähän luimi muttei muuta.

Kentällä hepo oli aikamoinen häslä eikä olisi millään malttanut olla aloillaan että pääsen kyytiin tai saan jalustimet säädettyä. Onneksi löytyi apukäsiä pitämään. Käynnissä sitten rauhottui kulkemaan. Harmi vaan etten saanut ratsua koko tunnin aikana kulkemaan kunnolla suoraan vaan kiemurreltiin. Tunnin piti omistajan tytär. Ratsusta kommentoi että on herkkä pohkeelle. Juu, olikin, mutta silti sain käyttää sen kanssa enemmän pohkeita kuin hepoilla yleensä. Ja silti kiemurreltiin.

Vauhti oli onneksi ihan ok säädeltävissä ja ominaisvauhti oli aika hyvä. Alkukäynnit mentiin melko pitkin ohjin ja kun otettiin tuntuma niin suht pian otettiin raville. Itselläni jäi käyntityö aika puolitiehen eikä tammaan ollut oikein otetta. Ohjatusti mentiin ravivoltteja. Ratsu tuntui rautakangelta enkä saanut sitä asettumaan kunnolla kumpaankaan suuntaan. Johda sisään, enemmän sisäpohjetta. Tuntui että kaaduttiin millon mihinkin ja  takaosa vähän liirasi ulos. Ehkä 20 peräkkäisen voltin eli hirmuisen pyörimisen jälkeen vähän helpottui. Hetkittäin siinä myötäsi kumpaankin suuntaan.

Laukkoja mentiin alkeistunnin tyyliin eli muut kävelivät osastossa ja ensimmäinen laukkasi vuorollaan osaston kiinni. Siinä saatiin muutamat pätkät myös hienoa ja pyöreää harjotusravia kun jolkoteltiin osastoa kiinni. Käynnissä tunnustan etten keskittynyt työstämään menoa tässä vaiheessa. Mutta hepo ei kerännyt kierroksia yhtään vaikka kaverit edeltä lähti laukkaan. Alkutunnista ratsun nimi lausuttiin [kanitta], myöhemmin puhuttiin vain kimotammasta.

Laukka kuulemma nousee ajatuksesta. Juu, helposti nousikin mutta heti sen jälkeen olin ongelmissa. Ratsu reagoi pieniinkin painon heilahduksiini vaihtamalla laukkaa. Omasta mielestäni en juuri pitänyt edestä vaan mentiin pikemminkin löysähköllä tuntumalla. Silti välillä pompittiin lähes paikoillamme. Alku meni harjoitellessa. Sitten pyrin siihen että edettäisiin ja pysyttäisiin myötälaukassa. Kommentteja tuli paremmasta tuntumasta enkä saisi päästää ratsua niin pitkäksi. Herkästi laukka edelleen vaihtui jos yritin keskittyä johonkin muuhun. Myöhemmin kokeiltiin vielä täyskaarron kautta vaihtoa. Kyllä korpesi kun sitten mentiinkin vastalaukkaa ja vaihto tuli ravin kautta. Huoh.

Noin puolen välin jälkeen hepalla loppui keskittyminen ja rupesi nykimään ohjia. Alkuun oli melko harmitonta. Samanlaista kuin Remppa teki joskus huonoina päivinä. Mutta lopputunnista en enää pysynytkään vakaasti satulassa vaan sai kiskottua jatkuvasti etukenoon ja irti penkistä. Yritin komentaa pohkeilla eteen ja pitää tiiviimpää tuntumaa muttei auttanut. Lopulta rupesi ärsyttämään aika pahasti. Välilepokäyntejä ei ollut, liekö oli vika kuskissa vai venytyksen puutteessa. En saanut sitä kuitenkaan kunnolla loppumaan.

Loppuraveissa pyöriteltiin aika kauan voltteja ja omin lupineni vaihtelin suuntaa. Ei siitä ihanaa tullut mutta vähemmän kamalaa. Oma vaatimustaso on aika korkealla, joten luokittelen tämän lähinnä kamalaksi. Enkä kovin ylistäviä arvioita osannut opelle ratsusta antaa. Jäykkä ja kiemura. Ope kävi sitten lopuksi vielä itse kyydissä. Taisi pitää parempaa jöötä, sillä tamma seisoi ensin nätisti aloillaan ja pienen vastaanpanon jälkeen kulki ja taipui ihan helpon näköisesti. Eikä työskennellessä nykinyt ohjiakaan.

Pääsin kyytiin sitten vielä lopuiksi loppukäynneiksi ja takaisin tallinpihaan. Ei päässyt suosikkilistalleni. Vaikka varmasti tämänkin kanssa yhteistyö paranisi pienellä treenillä huimasti. Taisin olla hepan kolmas kuski Suomessa. Haaveilin jo että tämän tallikäytös ja Harmonian ratsastettavuus niin tulisi aika priima.

Ongelmia:
en saanut ratsuun otetta
kiemurteli
en osannut istua laukkaa

Parannusta:
suunta ja askellaji oli pääosin oikein
tolkku elukka eikä häärännyt tai säikkynyt omiaan
liikkui kivan reippaasti itse
kiltti hoitaa