Käkätystä kisoissa

Kisoissa päivän toinen ratsuni oli Hero. Onneksi Marja auttoi ja laittoi ratsun kuntoon. Aika lennosta vaihto siis. Luokkana sama 75 cm kuin Assinkin kanssa.

Hero oli verkassa säpäkkänä ja vähän jopa pukitteli omiaan. Mutta eipä tarvinnut patistaa liikkumaan reippaasti. Ihan rennoimmasta päästä se ei ollut mutta sille ei nyt voinut oikein mitään. Laukassa oli edelleen herkkis ja painonheilahdukseni saivat laukanvaihtoja aikaan. Verkkahyppyjä otettiin muistaakseni kahdesti pikkupystylle, kahdesti kisakorkeudessa olevalle pystylle ja kahdesti okserille. Noin 6 hyppyä. Kivasti meni, joten en nähnyt syytä hinkuttaa enempää. Muistinpahan ainakin myödätä ja oikeasti sihtasin nyrkit hypyissä lähelle hevosen korvia.

Nyt oli enemmän odotteluaikaa mutta nyt ei jännittänyt enää sitäkään vähää kuin Assin kanssa omaa vuoroa odotellessa. Pohdin ennen kisoja että tahdon tehdä turvalliset tiet mutta rupesin jo suunnittelemaan oikoreittejä uusintaan.

Heronkin kanssa tehtiin voltti alle ennen kuin alotettiin. Linjalla osasin vähän jo pitää menon hallussa. Laukat vaihteli omia aikojaan ja kakkosen ja kolmosen välissä oltiin väärässä laukassa. Yritin vaihtaa mutta meni vain ristiin. Sitten loppui jo aika ja kolmonen hypättiin ristilaukasta. Turvallinen tie vielä tässä vaiheessa.  Neloselta vitoselle hepalla oli taas vauhtia. Kaikki ponnistuspaikat ei osuneet ihan nappiin mutta olin pääosin tilanteen tasalla. Linjalla laukat taas vaihtui. Neljä askelta. Jossain vaiheessa pohdin jo että menee niin hyvin että rupean taistelemaan voitosta.

Vaan vitosen jälkeen Hero ajatteli että oikeastaan ois kivempi jo lopettaa ja vähän jäi kaarteeseen pomppimaan paikalleen. Erehdyin etukenottamaan ja pienestä ratsun sivuliikahduksesta keikahdin halaamaan sitä kaulasta ja alas jaloilleni. Ei näin! Mutta en osannut tästä kovin harmistua vaan repesin vain nauramaan. Hyvin yleisökin sitten nauroi mukana.

Onneksi sain luvan vielä hypätä radan loppuun. Omistaja punttasi kyytiin ja hypättiin vielä kutonen. Hylsyhän siitä tuli. Eikä tuommoisesta kuuluisi pudota. Onneksi otin kisat silkan treenin kannalta ilman mitään tulospaineita. Olinhan Heronkin kyydissä vasta kolmatta kertaa. Kiva oli kuitenkin huomata että itse esteet eivät olleet ongelma. Varmaan myös 90-rata olisi sujunut.

Kieroa kyllä niin tuloksista huolimatta näistä kisoista jäi tosi kiva mieli. Oli mukava hypätä. Toki olisin halunnut kummallakin ratsulla mennä kaksi rataa. Assilla 65 ja Herolla olisin saattanut harkita jopa ysikymppiä. Omistajalle vinkkailinkin että lisää kisoja ja pois turhat säännöstelyt starttimäärissä. Nytkin taisin olla ratsastuskoululaisista ainoa, joka meni kahdesti. Kummallakaan en päässyt toiselle vaiheelle asti.