Kauhua maastossa

Tänään kyseltiin jo etukäteen että onko maasto ok. Vastasin että juu. Kauhistutti tosin jäiset pohjat. Polkupyörällä tuli testattua (etunastoista huolimatta) että ojaan pääsee helposti ja se sattuu. Listassa luki taas Harmonia. Tänään tamma oli aivan erityisen häijy laittaa kuntoon. Uhkasi purra ja potkia ja nappasikin selästä hampailla kun keskityin väistelemään jalkoja. Onneksi ei purrut lujaa. Viritin sitten kaksin puolin kiinni niin tiukalle narulle ettei enää ylettynyt.

Jo kentällä hepo oli kumman virtainen. Taisin alitajuisesti kauhistella jäätikköpohjia. Hartsa vähän pomppi omiaan. Täysin epätyypillistä sille.

Maastoletkaan jäätiin neljänneksi, porukan pienimmän ponin perään. Ihan alku meni hyvin. Sitten hepo rupesi ravistelemaan päätään. Liekö vauhdin puute turhauttanut. Jo käynnissä esitteli sitten ensimmäiset loikkansa. Pysyin kuitenkin kyydissä. Meinasin laittaa turvaliivin mutta sinne talliinhan se unohtui.

Ravissa eteni alkuun ihan hyvin. Ei yrittänyt ryöstää. Mutta pian heilutteli taas päätään ja sitten veti oikein kunnon pukit. Minä pelkäsin takana tulijan puolesta ja takana tulija minun puolestani. Toinen jalustin taisi pudota ja minä vähän keikahtaa etukenoon. Onneksi Harmonia ei ollut tosissaan minua pudottamassa. Mutta kuskin rentous rupesi olemaan aika tiessään. Tuijottelin toki myös jäistä tienpohjaa että tuohon olisi tosi ikävä tippua. Ja ravissa kauhistelin miten pysytään pystyssä 14 hokillamme (kummastakin takasesta puuttui 1). Hepat ei kuitenkaan lipsuneet yhtään.

Sen verran nössötti etten uskaltanut laukata. Järki sanoi että se olisi ollut vain ongelmien kerjäämistä ja turhan riskialtista. Silti jäi kaivelemaan. Veikkaan että oma laukka ois ollut ihan ok mutta se, kun muut lähtee laukkaan niin ois singottanut heppaan taas omia muuveja.

Käytiin kävelemässä vielä moottoritien toisella puolella. Harmonia oli pitkään ollut jo suht rauhallinen mutta moottoritien alla tuli taas wannabe-korkean koulun liikkeitä. Ehkä se olisi vetohevosena mennyt fiksummin? Tai sitten kaikki johtui alitajuisesta jännityksestäni, joka vain paheni vaikka kuinka yritin tietoisesti hengitellä rauhallisesti.

Selvittiin kuitenkin takaisin kentälle. Siellä sai vielä ravailla ja pyysin lupaa muutamaan laukannostoonkin. Kentän pohja salli juuri sen verran. Ravissa Harmonia oli rento ja tasainen ja laukatkin nousivat vähän löysästi. Ei yhtään sama asia kuin maastossa. Loppukäynneissä otti sitten vielä jotain omaa pientä säikkyloikkaa.

On kuulemma liikutettu ihan normaalisti. Rentouttavasta maastosta tämä ei mennyt. Tunnustan että jännitti ihan tosissaan. Tästä jäi aika latteat tunnelmat moneksi päiväksi.

Ongelmia:
ruutitynnyri ratsuna
hirviö tallissa

Parannusta:
kuski pysyi kyydissä