Koulukurssilla, osa 2

Sunnuntaina Heidin kouluvalkka jatkui heti aamusta. Oltiin ekassa ryhmässä ja herätyskelloni soi jo 6.40. Yyh. Silti tuli kiire tallille enkä ollut paikalla ennen kahdeksaa kuten suunnitelma oli. Valma oli onneksi sisällä mutta oli hieman levoton kun kaverit pääsi ulos. Rivakka harjaus hepalle, hännän siistimistä unohtamatta. Varusteet puuttui vielä siinä vaiheessa kun Anne huikkasi ovelta että muut menee jo maneesiin. Mutta olinpa minäkin selässä ennen puolta kävelemässä. Pakkasta pihalla oli -10 ja ratsukoita samat 5 kuin eilenkin.

Tänäänkin alotettiin käynnissä pohtimalla oma istunta kuntoon. Nyt en tajunnut käännellä lonkkiani auki. Ehkä siitä johtui että jalat tuntui olevan tänään yhtä huonosti kippuralla kuin yleensä. Kantapäät nousi eikä pohkeet pysyneet yhtä hyvin tuntumalla. Tunti aloitettiin käynnissä keskiympyrällä. Taivutettiin sisään. Valman kanssa oli jopa epäilyttävän helppoa. Turpa sinne, minne sisäetujalka astuu. Ehkä näennäisen helppouden takia en aidosti tänään keskittynyt taivutuksiin. Suurempia puolieroja en käynnissä huomannut.

Samaa tehtiin myös harjoitusravissa. Tänäänkin Valma aloitti kaahailemalla. Ehkä en tänään yhtä kovasti yrittänyt hillitä menoa, sillä nyt opelta tuli aiheesta kommenttia. Tänään valitettavasti hetkittäistä kiiruhtamista esiintyi ravissa alusta loppuun asti. Välillä oli onneksi rauhallisempiakin pätkiä. Ope ohjeisti että tahdin pitäisi tulla mun päästäni istuntaani ja siitä hevoselle. Ei saa jäädä vetämään vaan pidätteitä aina kun meinaa kiihdyttää. Kyllä se siitä sitten oppii kun aina sanotaan. Kuulemma ravissa saa myös pomppia. Mutta tämä kohta ei tarkemmin tallentunut muistiini. Valma onneksi pääosin juoksi kastelukannumuodossa. Kyydissä oli silti pomppuisaa. Käyntipätkien aikana ope käski ajatella napaa kiinni selkärankaan ja sitä vakaata asentoa myös raviin. Helpommin taas sanottu kuin tehty. Kun Valma malttaa olla kaahaamatta niin saan mielestäni istuttua ihan kelvollisesti. Mutta vauhtiravissa en.

Päivän eksoottinen tapaus oli kun verkkaravissa pyysin Valmaa pysymään ympyrällä eikä kaatumaan sisälle niin hepo tulkitsi sisäpohkeeni tyrkkimisen laukka-avuiksi. Nosti sitten oikean laukan siitä.

Laukassakin taivutettiin ympyrällä. Vasempaan kierrokseen olin taas alkuun saman ongelman edessä että avonaisen ympyräpuoliskon jälkeen Valma heittäytyy ulos sivulle. Muutama kerta jatkettiin ympyrää melkoisella kulmalla ja lähes seinällä käyden. Tähän keksin tänään loistavan ratkaisun. Hevonen seuraa katsettani. Kun katsoin edellä menevää ratsukkoa niin ulos puskeminen väheni. Alkuun yritin tietysti ulko-ohjaa ja kannuksella naputtelua. Katseella toimi paljon paremmin. Ope ohjeisti meitä lujempaa meneviä tekemään isompaa ympyrää. Yritin hillitä vauhtia mutta reippaastihan me mentiin.

Ravissa tuli taas sanomista että pitää nojata taaemmas ja siirtää hartioitakin taaemmas. Käsistä ja jaloista ei tainnut tulla pahemmin sanomista. Oikea jalkani nousi taas tuttuun tapaan. Pohkeet ei pysyneet yhtä hyvin kiinni. Oikeassa laukassa tuli kommenttia että ulkopohje on irti. Loppuraveissakin Valma taisi yrittää vielä kiihdytellä. Väistöjä ei tänään tehty. Vähän jäi semmonen olo että meni huonommin. Lähinnä tuo liika vauhti ja huono vauhdinsäätely tänään. Ehkä hepo oli eilisestä väsynyt? Osaa kuitenkin mennä niin paljon paremminkin. Valma hikosi taas ihan litimäräksi. Kommentteja saatiin kuitenkin enemmän.

Loppukäyntien aikana kysyin opelta että mikä meni hyvin ja mikä kaipaisi kehittämistä. Vastasi että paljon on hyvin. Puhui tuosta vauhdin säätelystä ja siitä, miten ratsun tulisi kuunnella istunnan tahtia. Pidätteitä jatkuvasti.

Tänään vihdoin muistin testata Valman kanssa länkkäpyörityksen tunnin jälkeen. Tosin tilaa siihen oli vasta pihalla tallin edessä. Valma oli hyvin nopeasti jyvällä mitä tehdään. Vasemmalle meni niin helposti että voisi kuvitella hepan sitä tehneen ennenkin. Oikea oli vähän hankalampi. Ensin astui taakse ristiin. Pikkusen houkuttelin eteenpäin niin löytyi myös tähän suuntaan ihan kunnon ristiaskeleet takajaloilla. Olisi varmaan hyvä treeni hepalle ennen selkäännousua. Kun vaan muistaisin.

Tallissa loimi päälle ja hepo joutui jäämään sisälle kuivattelemaan. Mahtoikohan raasu ehtiä koko päivänä ulos? Kuskikin hikosi tuosta treenistä ihan kunnolla ja melko vilu ehti tulla ennen kuin ehdin kotiin.

Ongelmia:
hetkittäinen kaahotus, mentiin lujempaa kuin eilen
jalat nousi enemmän ku eilen
ylävartalo ei tarpeeksi suorana ja pystyssä

Parannusta:
sain Valman pysymään katseella ympyrän kaarella laukassa
saatiin eilistä enemmän kommenttia