Muhoksella testireissulla

Pitkään oltiin pohdittu että Muhoksellakin pitäisi käydä kokeilemassa. Paikkana siis entinen Jarmin, nykyinen Lehtoselän ratsutila. Anne sai lopulta houkuteltua mut mukaansa koulutunnille. Maanantai sattui sitten olemaan alkutalven kylmin päivä, mennessä auton mittari näytti -25 ja pohdittiin jo että mihin hulluuteen ollaan menossa. Katuvalotkin loppuivat ennen tallia.

Tallista löytyi lista, jossa luki ratsukseni Meeri. Se taisi olla yksi etukäteen toivomistani. Annelle osui Elli. Juonipaljastuksina saatiin että juurikin nämä hepat muuttavat joulun aikoihin Aaltikselle. Meeri oli tallissa aivan unelma. Seistä nökötti täysin aloillaan, nosti kaviot nätisti eikä korvaansa lotkauttanut satulavyön kiristykselle. Tosin kuolaimia sai vähän houkutella yhteen puristettujen hampaiden välistä suuhun. Kyseessä siis punaruunikko tähtipäinen tamma, ikää 6v (olisin arvellut ehkä 10v). Etusissa vähän valkoista ruununrajassa. Kaltereiden välistä näytti muhkulta mutta lähempi tarkastelu paljasti aika laiheliiniksi. Aiemmin oli kuulemma suuongelmia, nyt on paino taas nousussa. Säkäkorkeudeksi arvioisin 165+.

Tunnille mentiin pihan poikki maneesiin. Mennessä maneesin mittari näytti -9, tunnin jälkeen -7. Tunnilla meitä oli 5 ratsukkoa. Ope on mua aiemminkin opettanut. Tämä markkinoitiin B-tuntina. Meeri oli selästä tosi kaponen. Mutta nyt olin oppinut että kun lonkkia vähän kääntelee auki niin jalat asettuu paremmin. Ja sainkin jalkani ratsun ympäri. Alkukäyntien jälkeen otettiin heti ohjat tuntumalle ja aloitettiin ravissa. Mieluusti olisin hetken tutustunut käynnissä. Ravissa nimittäin mentiin aika Koramoodissa pää ylhäällä. Martingaalit tästä tosin vähän jo vihjasivat. Ope lohdutti että kyllä se siitä pyöristyy kunhan keksin kuinka se toimii. Sanoi tamman olevan edestä herkkä, joten hellästi mentiin. Kolmisormihanskoillani oli tosin turhauttava ratsastaa. Puristin käsiä hullusti nyrkkiin mutta ohjat vaan valui välistä. Noin vartin jälkeen vaihdoinkin kevyemmät hanskat

Alkuun ravattiin päätyihin voltit. Meeri meni alkuun vähän turhan rauhallisesti. Ope sanoi että se on kuumuvaa sorttia. Sitten vaihdettiin tehtäväksi ratsastaa isoa kahdeksikkoa, lävistäjillä suuntaa vaihtaen. Lyhyelle sivulle ei kuulemma tarvinut tehdä kulmia. Reitti jäi aavistuksen epäselväksi että kuuluuko lyhyt sivukin pyöristää. Alkuun mentiin lävistäjät harjoitusravissa, lopulta kehoitti mua istumaan muuallakin alas. Sitten otettiin lävistäjille käyntiin siirtymät mukaan. Meeri halusi alkuun huonosti käyntiin. Toiseen suuntaan onnistui helpommin, toiseen suuntaan puski sivulle ja heitteli päätä. Kun sain istuttua tarpeeksi tiiviisti niin parani. Opelta tuli alkuun kommenttia etukenosta ja liian alas painuvista käsistä. Parempia taivutuksiakin kaivattiin.

Sitten kuvioon lisättiin vielä takapäätyyn laukkaympyrä (vasemmalle). Meeri nosti laukat täsmällisesti eikä yhtään kiihdytellyt. Vähän yllätti jopa. Ravillekin tuli helposti. Kertaalleen nosti laukan pari metriä liian aikasin mutta sain hyvin korjattua takaisin raville ennen nostoa.

Välissä vähän huilattiin. Sitten laukattiin ympyrällä oikeaa laukkaa. Oltiin Annen kanssa ovipäädyssä. Loput 3 ratsukkoa oli toisessa päässä eikä meno siellä ollut kovin helpon näköistä. Siinä sitten laukkailimme menemään. Meeri tuntui jopa vähän löysältä. Ope suositteli raipalla koskettamaan takaosaan lisää aktiivisuutta. Se auttoi. Kehui myös pyöreästä muodosta. Sitä en kyllä itse ollut huomannut. Ohjeisti istumaan vasemman takasen päälle. Sitten mentiin ympyrällä vielä harjotusravia. Melko pitkäksi jäi myös ravipätkä. Rupesin siinä sitten itekseni tekemään temponmuutoksia. Tässä vaiheessa oli semmonen olo että hevonen kuuntelee istuntaani.

Väliin otettiin taas pätkä käyntiä. Sitten väistettiin pitkillä sivuilla vähän sisään ja takaisin. Ensin käynnissä. Hyvin väisti sisään (oikealle) mutta takaisinpäin tahtoi takaosa unohtua matkasta. Sitten sama kevyessä ravissa. Tosin ekan sivun jälkeen kysyin että saanko tehdä harjotusravissa. Keksin että hepo väistää kun ajattelen takapuolellani väistöä. Eikä sitten tarvinnut ohjillakaan pahemmin pidättää. Alkuun se nakkeli niskojaan kun vetämällä yritin himmata vauhtia. Oikein kelpo menoa saatiin. Tosin pyöreys oli taas hetkittäin jossain ihan hakoteillä. Mutten jaksanut stressata siitä.

Siihen sitten loppuikin. Meeri tuntui ihanan rauhalliselta. Jos tulisi maailmanloppu ja taivas tippuisi niskaan niin hankala uskoa että siitäkään hätkähtäisi. Ope tosin totesi että ei kestä tulla letkan vikana vaan jänöhyppelee ja jos joku sinkoilee niin Meeri on varmasti mukana sinkoilussa. Hankala uskoa. Loppuun talutettiin vielä hetki maneesissa. Sitten hepat talliin ja niillä hommat loppuikin jo tämän tunnin jälkeen.

Ongelmia:
hankala saada pyöreäksi

Parannusta:
ihanan tasainen ravi istua
tallissa superkiltti
kivan lämmin maneesi