lauantai 1. elokuuta 2020

Erikoisesteitä aamuun

Lauantaina heräsin kasin aikaan aamulla ihan liian lyhyeksi jääneen yön jälkeen. Samasta syystä pää oli vähän kipeä, onneksi paheni vasta tallireissun jälkeen.

©Hanna Moisanen

Aloitettiin esteiden kasaamisella kentälle. Porttikulmaan okseri, maneesin sivulle sarja, 4 laukan kaareva linja sekä suunnanvaihtopysty radan poikki. Lähes kaikkiin löytyi omat erikoishärpäkkeensä. Okserille pieni muuripalikka. Sarjan a-osalle valkoinen portti. Kaarevalle linjalle suomenlippu, toiselle esteelle vesimatto ja lainelankku. Radan poikki hymynaamahärpäke.

Sarjan a-osan portti.
©Hanna Moisanen


Aamuaivoilla meni hetki tajuta että Senja ja Feija ovat eri hevosia. Senja löytyi yksäripuolelta ja onneksi sisältä, sillä kuntoonlaittoon jäi lopulta vain vartti. Pikainen harjaus. Humma ei arvostanut mitään pikaista. Kavioiden putsaus ja suojat joka jalkaan. Onneksi varusteet sentään löytyivät omilta paikoiltaan kasattuina setteinä.

Satulaa humma kavahti, sain sen kuitenkin selkään. Totesin että asettelen kentällä paremmin. Korviin ei tahdo koskettavan, joten suitset puettiin samoin osissa kuin Adaren Nerolle. Poski- ja turpahihnat sivusta auki. Otsapanta toiselta puolelta irti. Kuolaimet suuhun. Onneksi sain apukädet, sillä yksin olisi tullut katastrofi töröttävien solkien kanssa. Sitten suitset hivutettiin paikalleen ja laitettiin remmit takaisin kiinni. Onneksi siinä humma oli aloillaan. Panssarin martingaalin kiinnityshihnasta puuttui kiinnitystappi. Käänsin hihnan pään kaksinkerroin ja toivoin että pysyy pyhällä hengellä kiinni.

©Hanna Moisanen


Senjalla on kuulemma estetaustaa, joten esteiden ei pitäisi olla ongelma. En kuulemma tarvi raippaa, kannuksia ei ollut.

Alkuverkassa mentiin askellajit itsenäisesti läpi melko ripeästi. Senja oli kivan reipas mutta kuitenkin kuulolla. Ei tuntunut poukkoilevalta eikä siltä että jarrut menevät rikki (Lissulla saattaa tuntua siltä). Kuitenkin tuijotteli ja kavahteli sekä ohitettavia esteitä että ihmisiä. Onneksi suht maltillisia sivuliikkeitä. Hyvin pysyi kyydissä.

Ensimmäinen este oli kavaleteiksi laskettu okseri muuripalikalla. Ei ihan hirveästi yllättänyt kun Senja pysähtyi esteen eteen. Ope tulkitsi että este tuli hepalle yllätyksenä. Mutta kielsi siihen vielä toisen ja oliko kolmannenkin kerran. Ylitettiin se vasta kun puomit olivat jo maassa. Vähän arastellen käveli muuripalikan vierestä. Seuraavalla kerralla päästiin jo yli. Ei onneksi mitään hemppamaista hidastelua, jättiloikkaa ja pukkeja eikä edes hillitöntä ylihyppäämistä. Pientä arastelua mutta sangen tasaisesti yli. Tultiin se vielä jokusen kerran. Parani. Jossakin näillä main saatiin raippa. Tultiinkohan se toisestakin suunnasta?

Näin päästiin yli.
©Hanna Moisanen

Esteen alla vaaniva muuripalikka!
©Hanna Moisanen


Seuraava este oli lainelankku vesimatolla. Otettiin siihenkin kielto alle. Älä päästä ohi, huusi ope ja Senja oli ehtinyt jo vilahtaa vähän esteen takaviistoon. Palautin esteen eteen. Tähän ei taidettu kieltää toiste vaan napautin raipalla omaan reiteeni kun heppa rupesi empimään. Empimiset loppuivat ja opelta tuli kehuja hyvästä toiminnasta. Tultiin se vielä isompana.

Lainelankku. Takana näkyy kaarevan linjan toinen este.
©Hanna Moisanen

Seuraavaksi oli luvassa rata. 9 estettä, 10 hyppyä. Ei ollut kovin luottavainen olo. Ensin kaikki tulivat pikkukorkeudella.

©Hanna Moisanen

Ykkönen oli okseri ja se meni ihan hyvin. Kakkonen oli tavallinen pysty eikä siinäkään ollut kummallisuuksia. Kaarteessa taisin puolivahingossa heilauttaa raippaa reiteeni. Se auttoi hepan keskittymisessä ja totesin sen hyväksi keinoksi lopettaa ratsun epäröinnit. Vesimatto toiseen suuntaan yli. Neljä laukkaa kaarteeseen ja lippuestekin yli. Vitonen oli kakkonen toiseen suuntaan, ei ongelmia. Ennen sarjaa eli porttia heilautin taas raippaa ja päästiin siitäkin sitten yli. Kaareva linja sujui myös toiseen suuntaan, siinäkin taisi tarvita raippa-apua. Sitten tiukahko vasen. Viimeinen okseri hyvin.

Viimeinen okseri.
©Hanna Moisanen

Olin todella mielissäni siitä ettei kielletty! Ope kaipasi ratsuun vähän parempaa etenemistä ja olikohan kevyempää keulaa ja rennompaa menoa. En muista enää tarkkaan.

Lainelankun alla vesimatto.
©Hanna Moisanen

Toiselle kierrokselle esteet nousivat vähän. Maltillinen ehkä 70 cm? En katsellut kovin tarkkaan. Kakkosen/vitosen alle laitettiin nyt hymynaama.

©Hanna Moisanen

Meidät laitettiin ekaksi mutten huomannut että estekorkeutta olisi pahemmin muillekaan nostettu.

©Hanna Moisanen

Nyt Senja ei tuijotellut esteitä enää juurikaan. Enemmän ihmisiä. Mutta raippa-apua en tainnut tarvita kertaakaan. Uutta hymynaamaakaan ei katsellut. Vähän taisi joissakin väleissä yrittää venähtää pitkäksi. Kolmoselle tuli juureen ja se putosi. Ope käski jatkaa ja näin toki tehtiinkin. Kaarelle tuli yksi ylimääräinen askel. Myötälaukat ja muuten suht asialliset paikat. Edelliseen kierrokseen verrattuna tosin toin huonommin esteille ja useamman kerran havahduin lähestyessä siihen ettei tulla ihan suoraan. Mutta paikkasi tämän verran ja hyppäsi silti. Hyvä me!

©Hanna Moisanen

Radan jälkeen saatiin taas palaute mutta nyt ehdin unohtaa jo mitä ope sanoi. Olin vain edelleen kovin tyytyväinen kiellottomuuteen. Jotakin taisi puhua että radalla pitää osata improvisoida. Johon vastasin että pitäisi opetella sama taito kouluradallekin.

©Hanna Moisanen

Kentällä ei ollut muita, joten loppujen hypätessä sai loppuverkkailla kentän toisessa päädyssä. Senja kulki tasaisella tuntumalla ja pyöreänä. Toki vähän turhan matalana ja taisi painua kuolaimen alle. Enkä saanut niin kevyelle tuntumalle kuin olisin halunnut, vähän makoili ohjilla. Pyörittelin ympyröitä molempiin suuntiin ja pian oli jo aika luovuttaa ratsu seuraavalle kuskille. Kivahan se Senjakin oli!

©Hanna Moisanen


Ope kommentoi että yllätti kaikki että Senja kielsi. Reunoja kuulemma saattaa katsella. Minä taas totesin että hankala uudella hevosella kun ei tiedä minkä verran sopii komentaa. Ettei sitten yksin lennä esteistä yli.

Ongelmia:
suitsinta
vatsapanssarista puuttui martingaalin kiinnityshihnan tappi (ei turvallista)
kavahteli esteitä ja ihmisiä alkuverkassa
kielteli alkutunnista
yksi pudotus

Parannusta:
myötälaukat
radoille ei tullut kieltoja
ei pukkeja eikä loikkia
kiva ratsastaa

Hasna kuvasi ratamme:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora