Alue-estekisoissa Torniossa

Alkuperäinen syy lähteä Rocon kanssa Tornion aluekisoihin oli kenttäkvaalien hakeminen. Pari päivää ennen Tornion kisoja kuitenkin selvisi että tänä vuonna Pohjois-Suomen sennujen kenttäaluemestaruus kisataan metrin tasolla, joten se ei ole meille realistista. Mennään suosiolla sitten 80 cm luokkaan ja siihen meillä on jo kvaalit kasassa. Mutta koska kyydit ja muu oli sovittu ja ilmoittautumisaika loppunut niin sama oli lähteä mukaan Tornioon. Ratoja alle jos ei muuta.

©Heidi Junttila

Kisat alkoivat onneksi vasta kympiltä. Oma herätys oli silti jo 4.30. Tallilta lähdettiin n. 6.40. Vaikka olin laittanut tavarat eilen suht valmiiksi niin kummasti tallilla silti aina menee aikaa. Roco ei halunnut koppiin, joten viriteltiin liinat avuksi. Niiden tuella meni nätisti. Vältyin onneksi tänään ajohommilta ja nautin takapenkistä.

Kisapaikalla oltiin todella hyvissä ajoin, joten lähdettiin ilman hevosia etsimään ratapiirroksia. Kaikki muu löytyi mutta ratapiirroksia piti odottaa yli puoli tuntia. Lopulta piirrokset tulivat ja lähdettiin reipasta vauhtia laittamaan ratsuja kuntoon. Opettelin radan takaisin parkkipaikalle kävellessä. Siihen matkaan meni useampi minuutti.

Vaikka oltiin hevosten kanssa sukkelia niin silti jäin lopulta pelkän Rocon kanssa parkkipaikalle viimeistelemään sen varustuksen. Onneksi kuitenkin yletyin kaikkiin tarvittaviin tavaroihin ja sain suojat laitettua. Pikana ponin perään kohti kisa-aluetta.

Noin varttia ennen luokan (avoin 80 cm) alkua oltiin kentän laidalla. Näytti pahasti siltä että rataan tutustuminen oli jo mennyt. Siellä säädettiin vielä linjoja ja tuli lupa kävellä rata. Kentällä oli sen verran kokoa että vaikken mennyt ihan hevosreittejä pitkin niin silti tähän meni useampi minuutti. Onneksi Roco pysyi odotellessa samoissa käsissä kuin ponikin eikä meillä ollut kiirettä verkkaan.

80 cm ratapiirros.

Oma starttivuoro oli vasta 17. Eli kolmanneksi viimeisenä. Talutin Rocoa tovin maneesin vieressä käsihevosalueella ja noin neljännen ratsukon kohdalla kipusin kyytiin. Maneesissa sai olla 8 kerrallaan verkkaamassa, joten katsoin muutaman suorituksen vielä ratsailta pihalla.

©Heidi Junttila

Pidin verryttelyn suht kevyenä. Ravailin ensin hyvän tovin alle ja yritin taivutella. Roco oli aika kankea. Onneksi kuitenkin eteni hyvin. En suuremmin laukkaillut. Hyppäsin ristikon (kavaletin) kahdesti. Ekalla kerralla Roco hidasti kohti estettä. Pysty ja okseri tultiin kummatkin kertaalleen. Maneesin pohja oli niin hyvin kasteltu, että se oli tiukoissa kaarteissa jopa vähän liukas. Oltiin sen verran hyvissä ajoin valmiita, että käveltiin vielä parin ratsukon ajan ja otin vielä yhden hypyn siinä vaiheessa kun minut kuulutettiin valmistautuvaksi.

Kentällä sai olla suorittavan lisäksi valmistautuva. Omaan tapaani olin portilla kärkkymässä jo paria ratsukkoa liian aikaisin. Mutta siitä en tahdo myöhästyä!

Kun päästiin aitoihin niin ravailin molempiin suuntiin kentän ympäri. Vähän piti keskittyä ettei olla suorittavan alla eikä ylitetä linjoja. Roco ei katsellut mitään, ei edes tuomarikoppia. Siitä vain laukka päälle ja menoksi.

©Heidi Junttila

Roco imi esteille kivasti. Ennen kolmosta oli väärä tai ristilaukka ja olin siitä vähän huolissani. En saanut sitä kuitenkaan korjattua vaikka yritin. Ei silti osuttu puomiin. Osa paikoista oli vähän optimin ulkopuolella mutta sujuvasti Roco kaiken ylitti enkä toivottavasti häirinnyt pahasti. Kutosen jälkeen tuntui hepan pahin menointo vähän lopahtavan mutta hyvin skarppasi ja löysi taas imun.

Täälläkin oli sen verran märkä pohja, ettei voitu kovin etupainoisesti laukkailla tiukkoja kaarteita. Kakkosvaiheessa piti tasapainottaa kaarteet hyvin ja tuntui että vauhti hyytyi näissä. Tein niin pienet tiet kuin uskalsin. Se riitti viidenteen sijaan viiden sijoittuessa. Neloselle jäätiin vain kolme sadasosasekuntia.

Satu videoi ratamme: (Päivähän oli 9.8.2020 vaikka videossa lukee muuta.)
 

Vain kolme parasta kutsuttiin palkintojenjakoon. Ei haitannut. Minä loikkasin opettelemaan seuraavaa rataa ja hakemaan ruusuketta. Sama 20 euroa palkintorahoja luvassa kuin kolmoselle ja nelosellekin. Jee! Tämän vuoden ensimmäinen aluetason sijoitus.

90 cm ratapiirros.

Seuraava luokka oli kaikille avoin 90 cm. Alueluokka sekin. Siinä oltiin jo kahdeksansina lähtövuorossa. Pyörittelin rataa mielessäni varmaan lähemmäs 15 kertaa ennen kuin se tallentui kunnolla. Ei onneksi mitään kovin erikoisia härpäkkeitä tässäkään luokassa. Itseni tuntien olin eniten huolissani esteistä 2 ja 3. Kakkonen oli pysty radan poikki, jolta suuri puomivaara. Kolmonen oli portillinen okseri melko pian kulman jälkeen, jolle oli kieltovaara. Käytiin katsomassa kolmoseste erikseen jo ennen edellistä luokkaa.

Kävelin hetken taluttaen ennen rataan tutustumista. Onneksi oli taas apukädet läsnä, joille törkätä Roco rataan tutustumisen ajaksi. Rocoa ei hirveästi kiinnostanut kävely ja ehdotteli useampaan otteeseen juurtumista aloilleen.

Rataa kävellessä pohdin ettei voida tehdä kaikista pienimpiä teitä, sillä oikoreitti on luultavasti meillä pidempää hitaampi. Esim. ennen viimeistä estettä. Ekassa vaiheessa huolellisesti tarpeen mukaan reunoja pitkin muttei ihan liioitteluun asti. Yritetään myös säästää kilometrejä.

©Heidi Junttila

Verkan pidin tässäkin luokassa lyhyenä ja maltillisena. Viime sunnuntain jäljiltä toki jännäsin ysikympin oksereita.

Ristikko tultiin kertaalleen. Sitten hetken päästä pysty ja okseri. Yli mentiin hyvällä imulla mutta humma oli aika etupainoinen. Yhä yritin pitää kaarteissa hyvässä tasapainossa.

Olin taas vähän etuaikaisesti valmis ja käytiin pyörähtämässä hetki pihalla. Kun meidät kuulutettiin valmistautuviksi niin hyppäsin pystyn vielä kertaalleen. Taisi olla nyt vähän pienempänä. Ja sitten taas kiireellä kisaportille toteamaan että vielä pari ratsukkoa ennen meitä.

Jälkimmäinen valmistautumisaika aidoissa tuntui edellistä lyhyemmältä. Lähtömerkki tuli ennen kuin ehdin tervehtiä. Olin siinä vaiheessa vasta ravaamassa lähtölinjan yli väärään suuntaan. Ravattiin tuomaritornille asti ennen kuin rupesin vaihtamaan suuntaa ja ottamaan laukkaa. Lopulta aloitettiin melko lyhyellä laukkapätkällä.

©Heidi Junttila

Heti ykkönen oli taas okseri. Siitä hyvällä imulla yli. Kakkoselle ratsastin suunnitelmien mukaan huolellisen tien ja pitkän suoristuksen. Silti meni jotakin pieleen ja puomi tuli mukaan. Pahus! Ei harmittanut hirmuisesti. Totesin etten muuta suunnitelmia tämän takia. Huolellinen reitti kolmoselle ja innolla yli. Samoin nelonen. Vitonen oli sarja ja sinne mentiin uran kautta. Ei tainnut osua ihan priimaan ponnistuspaikkaan mutta puhtaasti yli. Uran kautta kutoselle ja yli. Ennen seiskaa ajauduttiin sen verran sisälle että ei lähdetty kiertämään nelosen takaa. Tarpeeksi laaja kaari ja trippelistäkin yli. Vaikka kuskia lähestyessä vähän arvelutti. Vielä viimeinen huolellinen esteenkierto ja kasille. Vaikka ajatukset harhailivat niin puhtaasti siitäkin yli. Vihellystä ei kuulunut heti ja Rocolla oli hyvä meno päällä, joten linjasin vielä ysille. Hetkeä ennen estettä vihellys tuli mutta päästiin ysikin puhtaasti yli. Jes!

Satu videoi tämänkin ratamme: (Päivähän oli 9.8.2020 vaikka videossa lukee muuta.)
 

Olin todella tyytyväinen! Jälkikommentit oli että rupesin ratsastamaan kunnolla vasta pudotuksen jälkeen. Roco imi hyvin eteen ja pysyttiin suht asiallisessa tasapainossa. Esteistä päästiin hyvin yli eikä Roco katsellut tai arponut mitään. En jäänyt yhtään murehtimaan pudonnutta puomia vaan riemuisin siitä että nyt päästiin maaliin asti. Saatiinpa nyt se ensimmäinen kvaalituloskin ysikymppiin.

©Heidi Junttila

Tässä avoimessa ysikympissä virheetön suoritus riitti sijoitukseen. Koska virheitä tuli muillekin liuta niin neljällä virhepisteellämme oltiin kymmenensiä 18 kisaajan joukossa. Ei huono.