Kisat olivat iltapäivällä, joten riitti onneksi herätys ysiltä. Aamulla satoi, välillä ihan reippaastikin. Hain Rocon laitumelta ja nyt olin tajunnut varustautua kumisaappailla. Taas nilkkoihin asti mutaa matkalla.
Harjasin hepan ja pakkasin kamppeet. Lisäksi Roco aiheutti ylimääräistä tekemistä mm. sontimalla juomakuppiin. Ei muuta kuin äyskäröintihommiin. Onneksi ei ollut kiirettä. Lopulta oltiin kuitenkin viimeisinä valmiina. Useampi heppa porukasta empi koppiin menoa. Matkakaveri vähän ja Rocokin sai heti alkuun liinat tueksi koska eilen oli empinyt uintireissulla.
Minä sain kuskinakin ja laina-auton alle. Kyydissä siis kaksi heppaa. Ei ongelmia matkalla. Kun päästiin perille niin 70-luokan rataan tutustuminen oli menossa. Kävin maksamassa startit ja opettelin ensimmäisen radan. Onneksi 70 ja 80 oli sama rata, joten kisaajia seuraamalla sai hyvin juonesta kiinni. Ei mitään suurempia härpäkkeitä radalla.
 |
| 80 cm ratapiirros. |
Sitten hepat ulos kärrystä ja varusteet niskaan. Tässäkin meni taas yllättävän kauan. Kaksi ihmistä ja kaksi heppaa oli vähän haastavaa. Onneksi löytyi hetkeksi apukädet. Taas oltiin Rocon kanssa viimeisinä menossa kohti kisapaikkaa. Onneksi välissä oli edellisen luokan palkintojenjako ja kisakentän lanaus. Ja löytyi lisää apukäsiä pitämään Rocoa rataan tutustumisen ajan.
Käveltiin rata porukalla. Ei mitään ihmeitä. Käsky oli ravata kenttä ympäri heti kun pääsee aitoihin. Niin olisin varmaan tehnyt muutenkin. Radassa oli jonkin verran muistettavaa.
Sitten pihalla kyytiin. Tosin Roco ei olisi halunnut kuskia ja pyöri selkäännousupaikalta kauemmas kerta toisensa jälkeen. Kävelin hetken kentällä (vaikka myöhemmin tuli sanomista että se on käsihevosaluetta ja saa olla ratsailla vain jos on taluttaja). Oma lähtövuoroni oli kahdestoista ja maneesin verkassa sai olla 8 samaan aikaan. Parin ratsukon jälkeen menin maneesiin ja siellä olikin yllättävän väljää.
Molemmat verkkamme olivat aika sekavia. "Koutsit" tulivat ja menivät. Ensimmäisen ohje oli hypätä pysty ja okseri kummatkin noin kerran. Toinen hyppyytti pystyn kuitenkin kolmesti. Roco oli vähän löysä ja verkkaesteet taisivat olla vajaakokoisia. En antanut sen haitata. Yritin herätellä hummaa mutta oli paljon enemmän unessa kuin perjantaina. Vaikka oli kannukset ja raippa. Ohjeeksi taisi tulla että jalat kiinni hypyissä.
Luokka eteni reippaasti ja pian oli oma vuoro lähteä ulos. Olin yhtä ratsukkoa liian innokkaana menossa, joten hyörittiin hetki pihalla ennen kuin päästiin portille odottamaan. Siinä oli hyvä kerrata vielä rata.
 |
| ©Veera Korhonen |
Radalla Roco ei tuijotellut mitään. Ihan reippaasti sai edetä että edellisen suorittaessa ehti kiertää kentän molempiin suuntiin. Sitten vain laukka päälle ja menoksi. Heti ykkönen kolahti oikein kunnolla ja oli kunnon tuuria ettei pudonnut. En muista kolisiko muutkin. Roco ei ollut ihan terävimmillään mutta hoiti myötälaukat itse. Tein suunnitellut tiet ja saatiin jatkaa kakkosvaiheeseen (arv. 367.1). Takaa kuului lisää kolahduksia. Päästiin kuitenkin maaliin asti. Kun muut kysyivät että miten meni niin vastasin että jotakin taisi pudota. Myöhemmin selvisi että ysi putosi. Puhtaalla radalla oltaisiin oltu kolmansia. Mutta sanoisin että pikemminkin tuuria ettei jo ykkönen pudonnut. Ei haitannut.
 |
| Tältä hypyltä lähti puomi mukaan. ©Veera Korhonen |
Tosin en olisi heti radalta tullessa halunnut kuulla että "se pääsi pitkäksi". Mieluummin ensin vaikka "hyvä"!
Välissä hain vinkasta ämpärin ja hommasin hepoille juomavettä. Jotenkin sain selkäni niksautettua ämpäriä kantaessa ja selkä taas kipeytyi. Roco enemmän loiskutteli kuin joi. Lopulta käytiin kävelemässä tämäkin rata porukalla.
Ysikympissä oma lähtövuoroni oli kymmenentenä. Haahuilin maneesiin luokan alkaessa. Nyt kaikki ihmiset katosivat sieltä ennen kuin pääsin muistaakseni edes raviin. Olin ihan hämmennyksissä että onko ohjattu verkka vai ei. Olisi ollut niin paljon helpompi vain tehdä ja totella. Nyt piti ajatellakin.
Onneksi talon puolesta löytyi joku nostamaan esteitä. Otin Rocolla parit pienet spurtit ja muuten enimmäkseen kävelin. Vähän ravia ja lopulta verkkahypyt. Yhä humma oli vähän uninen. Pysty tultiin kerran pienempänä ja kerran ysikympissä. Siihen ihan hyvät hypyt. Ennen okserihyppyämme toinen ratsukko rymäytti siitä läpi. Onneksi meillä ei ollut vielä kamalaa kiirettä vaan oli ehkä 3 ratsukkoa ennen meitä. Kun okseri oli kasassa tultiin se. Ehkä laukkaa ei ollut ihan tarpeeksi, sillä Roco veti liinat kiinni. Kunnolla laukkaa eteen ja toisella kerralla päästiin yli. Se riitti ja mentiin taas pihalle odottelemaan.
Radalla ravasin taas reunat ympäri. Yhä Roco oli vähän löysempi kuin olisin halunnut. Kuulemma syttyy radalla mutta olin aika skeptinen sen suhteen.
Sain Rocon herätettyä tarpeeksi, jotta päästiin alku hyvin. Mutta jo kaarteessa kakkoselle tuntui ettei ime tarpeeksi. Linjat kuitenkin yli. Sarjalle vähän lähelle mutta yli. En tiedä mitä kaarteessa taas tapahtui mutta Roco nyypähti seiskalle. En itse ehkä malttanut odottaa ihan tarpeeksi kauan hyppyä. Mutten ehkä uskonut itsekään että mennään siitä yli.
Napautin raipalla ja voltattiin päädyn kautta uusi lähestyminen. Edelleenkään Roco ei vastannut kunnolla eteen ja tajusin ettei vauhti riitä. Toinen kielto ei tullut kamalana yllätyksenä. Niin meidät vihellettiin ulos. Hetken arpomisen jälkeen löysin sopivan hypättävän esteen ja huusin että tullaan vitonen. Siitä päästiin yli ja se riitti meille päivän hypyiksi.
Ratsuja purkaessa ylimääräinen käsipari nopeutti taas kovasti. Kaveriheppa empi kopitusta. Roco taas käveli suorilta ja juuri viritetyt liinat olivat tarpeettomat.
Tämä oli siis ensimmäinen kisareissuni Ankkurilahdelle ilman tuliaisruusuketta. Onneksi koko kisapaikalla olon ajan paistoi aurinko. Vettä tuli vain mennessä ja palatessa.
Anu videoi 80-ratamme vitosesteestä eteenpäin:
Seuraava missio oli opetella seuraava rata. Parhaiten se onnistui tuijottelemalla ratapiirrosta. Onneksi nyt löytyi vähän yllättäen kisahoitaja-Anu! Jälkimmäinen rata oli onneksi helpompi ja linjat seurasivat toisiaan.
 |
| 90 cm ratapiirros. |
Välissä hain vinkasta ämpärin ja hommasin hepoille juomavettä. Jotenkin sain selkäni niksautettua ämpäriä kantaessa ja selkä taas kipeytyi. Roco enemmän loiskutteli kuin joi. Lopulta käytiin kävelemässä tämäkin rata porukalla.
Ysikympissä oma lähtövuoroni oli kymmenentenä. Haahuilin maneesiin luokan alkaessa. Nyt kaikki ihmiset katosivat sieltä ennen kuin pääsin muistaakseni edes raviin. Olin ihan hämmennyksissä että onko ohjattu verkka vai ei. Olisi ollut niin paljon helpompi vain tehdä ja totella. Nyt piti ajatellakin.
Onneksi talon puolesta löytyi joku nostamaan esteitä. Otin Rocolla parit pienet spurtit ja muuten enimmäkseen kävelin. Vähän ravia ja lopulta verkkahypyt. Yhä humma oli vähän uninen. Pysty tultiin kerran pienempänä ja kerran ysikympissä. Siihen ihan hyvät hypyt. Ennen okserihyppyämme toinen ratsukko rymäytti siitä läpi. Onneksi meillä ei ollut vielä kamalaa kiirettä vaan oli ehkä 3 ratsukkoa ennen meitä. Kun okseri oli kasassa tultiin se. Ehkä laukkaa ei ollut ihan tarpeeksi, sillä Roco veti liinat kiinni. Kunnolla laukkaa eteen ja toisella kerralla päästiin yli. Se riitti ja mentiin taas pihalle odottelemaan.
 |
| ©Veera Korhonen |
Radalla ravasin taas reunat ympäri. Yhä Roco oli vähän löysempi kuin olisin halunnut. Kuulemma syttyy radalla mutta olin aika skeptinen sen suhteen.
Sain Rocon herätettyä tarpeeksi, jotta päästiin alku hyvin. Mutta jo kaarteessa kakkoselle tuntui ettei ime tarpeeksi. Linjat kuitenkin yli. Sarjalle vähän lähelle mutta yli. En tiedä mitä kaarteessa taas tapahtui mutta Roco nyypähti seiskalle. En itse ehkä malttanut odottaa ihan tarpeeksi kauan hyppyä. Mutten ehkä uskonut itsekään että mennään siitä yli.
 |
| ©Veera Korhonen |
Napautin raipalla ja voltattiin päädyn kautta uusi lähestyminen. Edelleenkään Roco ei vastannut kunnolla eteen ja tajusin ettei vauhti riitä. Toinen kielto ei tullut kamalana yllätyksenä. Niin meidät vihellettiin ulos. Hetken arpomisen jälkeen löysin sopivan hypättävän esteen ja huusin että tullaan vitonen. Siitä päästiin yli ja se riitti meille päivän hypyiksi.
Anu videoi myös 90-ratamme. Ei näytä videolla niin hitaalta kuin miltä tuntui.
Tällä kertaa ei tullut instant-palautetta radan jälkeen. Harmitti ehkä 3 minuuttia että kvaalien hankkiminen meni mönkään. Mutta käsittämättömän nopeasti toivuin tästä ja totesin että välillä vain käy näin. Ei ollut muillakaan tallin hepoilla paras päivä. Kuulin arvelun että hummat ovat väsyneitä ja siltä minustakin tuntui.
 |
| Pahin harmitus hylsystä meni nopeasti ohi. ©Anu |
Ratsuja purkaessa ylimääräinen käsipari nopeutti taas kovasti. Kaveriheppa empi kopitusta. Roco taas käveli suorilta ja juuri viritetyt liinat olivat tarpeettomat.
Tämä oli siis ensimmäinen kisareissuni Ankkurilahdelle ilman tuliaisruusuketta. Onneksi koko kisapaikalla olon ajan paistoi aurinko. Vettä tuli vain mennessä ja palatessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora