Kenttäkisojen maasto vasta kakkoskierroksella

Sunnuntaina oli Oulun kenttäkisojen toinen päivä. Luvassa siis 80 cm maastoesteet Rocolla Limingassa. Neljännessä sijassa kiinni tässä vaiheessa. Oma startti taas luokan ekana mutta onneksi vasta 13.25. Sai siis taas nukkua yli kahdeksaan aamulla.

©Enni Haataja

Este 1.

Tallilla vinkka tuli helposti pihalla perään. Eikä ollut tainnut olla kenenkään edessä keskellä pihaa. Kotikisat olivat menossa, joten väkeä oli paljon liikkeellä.

Este 2.

Nyt Rocon riimu oli laitumella tallessa. Tänään otin taas ketjunarun mukaan hepan noutoon. Rocon mukana kaveritkin lähtivät portille. Näytti ensin siltä että jäävät kauemmas mutta porttia avatessa toinen humma päätti ryysätä minun ja Rocon välistä, joten naru pääsi tietysti irti kädestäni. Kun yritin kurkotella narua takasin käteen niin kolmas heppa sujahti avonaisesta portista karkuun. Eikä tietysti edes riimua päässä, pahus! Katsoin karkulaisen perään ja kädessä ollut porttilanka laski sen verran alas että minun ja Rocon välistä ryysännyt toinen heppa hyppäsi langan yli kaverin perässä vapauteen. Onneksi sentään Roco oli nyt ketjunarun päässä ja pysyi hallussa vaikka kaverit vähän lehahtelivat pellolla.

Este 3.

Ketään ei ollut missään lähistöllä, joten en keksinyt muuta kuin lähteä taluttamaan Rocoa tallia kohti. Kisat olivat yhä käynnissä ja pelkäsin yleistä härdelliä.

Este 4.

Karkulaiset imeytyivät meidän peräämme, joten tein U-käännöksen takaisin laitumelle. Valitettavasti irtolaiset eivät tulleet perässä vaan spurttasivat viereiselle lohkolle, jonka portti oli auki. Eipä siinä muuta kuin portti kiinni ja sinne jäivät. Huh! Pahin katastrofi vältetty. Tallilla mainitsin tästä, muttei aiheuttanut toimenpiteitä.

Este 5, hauta.

Hukassa oli yhä Rocon satulavyö, joten napattiin taas Ponnen vyö matkaan. Panssaria ei kuulemma tarvitse. Nurmihokit olivat jemmassa mutta löytyivät lopulta. Niitä ei kuulemma saa laittaa kuljetukseen, joten päädyin laittamaan matkalle talvihokit. Niitä tuurilla löytyi juuri riittävät 8 kpl oikean kokoisina. Aika nysiä olivat. Onneksi itse hokituksessa ei ollut ongelmia. Toki hokkiräikkä olisi ollut kiva. Nyt vääntelin ainoalla löytyneellä työkalulla eli kiintoavaimella. Melko tuoreet kengät onneksi.

Este 6, vesi.

Kaikkeen säätämiseen ja ihmettelyyn meni kuitenkin sen verran aikaa että häntä jäi harjaamatta ja taas olin myöhässä aikataulustani. Nyt tosin lastattiin heti alusta asti liinalla ja Roco kävelikin sen avulla sukkana sisään.

Este 7 eli nelonen toiseen suuntaan.

Matka kisapaikalle kesti pidempään kuin arvelin. Onneksi tänään Anu oli apulaisena! Pikavauhtia hokituksen vaihto, kenttäsuojat jalkaan ja humman varustus. Hännän harjaus. Siinä vaiheessa kun loikkasin kyytiin niin verkka-aikaa oli 18 minuuttia. Onneksi oli kuitenkin suht lämmin ja aurinkoinen keli, reilu +16°C.

Este 8 eli alashyppy.

Hankala kuvata alashyppyä tulosuunnasta.

Pääsin heti verkkaan ja hetken kävelyn jälkeen mentiin askellajit läpi. Roco oli kivan innokkaana. Liikkui hyvin eteen ja oli kuitenkin kuulolla. Laukkaspurteissa meinasi vaan mennä vähän pitkäksi ja etupainoiseksi.

Ratapiirros. Löytyy myös Coursewalkista.

Otin vesihörppyjä ja jännitin. Lopulta hyppäsin verkkaesteet. Pikkuinen kahdesti. Muut kertaalleen. Olikohan niitä 3 erilaista. Sitten olikin jo aika lähteä kohti lähtöaluetta. Muistin laittaa GoPron päälle.

Este 9.
Kuvat on otettu edellisenä päivänä rataan tutustuessa
ja hienot koristeluruusut puuttuvat näistä kuvista.

Jotenkin kummasti oltiin taas vähän kaukana lähtölinjasta kun tuli lähtölupa. Ravista himmauksen kautta laukalle ja menoksi. Kuten arvelin niin Roco ei tuijotellut normimaastiksia. Ykkösestä yli. Yritin spurttailla väleihin mutta huolehtia kuitenkin ettei mene etumatalaksi. Kakkosesta yli. Spurtti. Kolmosesta yli, spurtti. Nelosesta yli.

Ykköseste.
©Enni Haataja

©Enni Haataja

Nelosen jälkeen reitti meni lähelle ihmisiä ja Roco hidasti. Pudotti raviin ja taisin pyytää laukan takaisin. Vauhti hiipui ja hyvissä ajoin ennen hautaa tuli täysstoppi. En saanut heppaa oikein mihinkään. Yritin sivulle, eteen ja toiselle sivulle. Tai ainakin luulin. Pian tuli kielletty askel taakse ja ensimmäinen kielto. Olisin halunnut käydä kentän puolella mutten saanut Rocoa sinne. Tai näyttämässä hautaa muttei liikkunut sinnekään. Ajattelin ettei uudesta vauhdista ole hyötyä koska ollaan niin kaukana haudasta. Jäin aivojumiini ja lopulta peruuteltiin tähän hylsy. Poistuimme käynnissä takaisin verkkaan.

Neloseste.
©Enni Haataja

Videosta kiitos Anulle ja Marikalle! Tältä näytti neljän esteen mittainen maastomme:
 

Verkassa katsottiin liike ravissa ja kaikki oli ok. Hölkkäsin ihan pikaisesti ja sitten parkkikselle purkamaan ratsu. Kumman paljon puuskutti yhä. Roco kävelytykseen. Juomavesi ei kelvannut. Sain luvan ottaa hyppelyt uusiksi kisojen jälkeen. Eli tunteroinen odottelua väliin. Viimeisen kisaajan jälkeen vielä 30 min protestiaika.

Este 10.

Noin 20 minuuttia harmitti. Mutta aika hyvin siitä sitten toivuin. Joskus vaan käy näin.

Este 11 eli kakkonen toiseen suuntaan.

Palkintojenjaon aikaan lähdettiin tutustumaan kisarataan taluttaen. Roco epäröi taas hautaa. Ovela suunnitelmani oli että turpa maassa ruohoa hamuten hivuttautuu haudan viereen toimi lopulta. Mutta silti  empi. Eikä ollut mikään ihan nopea toimenpide.

Epäilyttävä hauta.
©Anu

Lopulta käytiin varustamassa humma ja kuski uudelle kierrokselle. Tuli lupa hilata Roco ensin liinalla arveluttavista esteistä ilman kuskia. Haudassa meni oma aikansa mutta onnistui. Mentiinköhän neljästi yli, kahdesti eestaas. Pienellä epäröinnillä. Muttei tullut jättiloikkia.

Möllötystä haudalla.
©Anu

Eikä banketti mennyt sen helpommin vaan sinnekin juurtui alkuun. Onneksi oli kisahoitaja apuna. Ensimmäinen alashyppy onnistui kun minä hätistelin tarpeeksi painetta taakse. Mentiinköhän noin neljästi taluttaen alaskin. Sitten kuski kyytiin ja käveltiin eestaas veden läpi. Sitäkin ensin epäröi. Pitkin ohjin ja ihan rauhassa sitten meni ja sen jälkeen se ei ollut enää juttu.

Este 12 eli ykkönen toiseen suuntaan.

Verkka-alueella hölkättiin vähän ravia ja laukkaa. Nyt heppa tuntui paljon räjähdysherkemmältä kuin aiemmin kisaverkassa. Ratsukoita taisi olla 4 vai 5. Meidät jätettiin tokavikoiksi. Vasta vähän ennen omaa vuoroa otin kaksi verkkahyppyä. Hyvin meni.

Suunnitelma oli että käydään treenaamassa hauta ja banketti ensin ja sitten vasta hypätään koko rata.

Hauta tultiin ensin ravissa. Ei ongelmia. Sitten laukassa toiseen suuntaan. Hypättiin leveämmästäkin kohdasta eikä Roco sanonut mitään. Toisella kierroksella hauta, banketti ylös ja banketti ravissa alas. Perfect! Ei mitään poukkoiluja ja kuskille helpohkot hypyt olla mukana.

Video pikatreeneistämme, kiitos Anu!

Siitä jatkettiin ravihölkällä kohti lähtöä ja ratsastettiin koko rata samoilla tulilla. Eikä nyt ollut mitään ongelmia! Toki ei ollut enää kisapainetta eikä yleisöä. Hyvä eteneminen, hyviä hyppyjä. Empimättä haudalle ja yli. Empimättä laukalla veden läpi. Banketti laukalla oikein sulavasti alas. Hööks-esteelle taisi tulla vähän isompi hyppy mutta palat oli äkkiä taas kasassa. Loppupätkä meni ongelmitta. Eikä spurttaillut eikä lipsunut yhtään. Jes!

Uusintakierros noin kakkosesteestä eteenpäin. Anu videoi.

Jälkiviisasteluna voi todeta että tämän päivän sijoituksemme kaatui treenireissun puutteeseen. (Treenireissua varten taas olisi pitänyt tajuta mm. hommata hokkikengät jo aiemmin alle.) En usko että näiden esteiden kanssa on enää jatkossa ongelmia.

Posekuvat muistettiin vasta ihan lopuksi.
©Anu

Rocolle plussat siitä että käyttäytyi kisapaikalla hyvin. Nyt lastautui takaisinpäin ilman liinaa. Vesisadekin alkoi vasta paluumatkalla. Roco matkusti nätisti ja kotitallillakin malttoi hetken ennen ryskäämistä. Purkuapulaiset olivat tänään tiukemmassa ja suurin osa junnuista istui nenä puhelimissa vaikka pyysin apua. Pöh!

Palautin Rocon kavereiden luokse väärälle laidunlohkolle. Perään raahasin täyden vesisaavin. Varmaan siitä sain taas selkäni jumiin. Hummat olivat sen oloisia että vettä oli jo kaivattu.

GoPro-kooste tulee joskus myöhemmin kunhan saan sen editoitua.