Kukkahattuilun alkeita: kuolaimettomat

Perjantaina töiden jälkeen hilasin itseni flunssaisena tallille. Päivän ohjelmassa oli itsenäinen ratsastus Hempalla ja suunnitelmana kokeilla miten humma toimii ilman kuolaimia. Auton mittari näytti mennessä vain +11°C ja satoi kuuroina.

Tallilla homma alkoi hyvin, sillä Hemppa oli pihatossa kadoksissa. Mutta kun huhuilin, niin pää nousi puskan takaa ja humma tuli reipasta käyntiä suoraan luokse. Mainiota!

Hummassa oli kuuraamista, onneksi muta oli kuivaa. Suitsien laitossa heppa vaikutti hämmentyneeltä. Nyt ei tarvinnutkaan avata suuta. Mitäs kummaa. Saatiin tosiaan Hiliman suitset lainaan ja sopivat samoilla säädöillä Hempan päähän.

Ilman kuolaimia.
©Siiri K.

Kentällä oli yksäri menossa ja meidän lisäksemme toinen itsenäinen. Hyppäsin kyytiin ja vasta ratsailla muistin että olisi varmaan kannattanut kokeilla miten Hemppa suhtautuu uusien suitsien vaikutukseen. Pitkin ohjin kävellessä ei sanonut mitään. Eikä siitäkään kun otin ohjat myöhemmin tuntumalle. Ensin nyökkäsi vähän ylimatalaksi mutta pääosin oli vähän pitkänä ja turpa enemmän ylös kuin alas. Yritin pitää hellän ja vakaan tuntuman mutta molempiin suuntiin ulkokäsi falskasi pahasti. Kaula oli liikaa mutkalla ja vaikka yritin ratsastaa lapoja niin tuppasi unohtumaan. Väistättelin ja taivuttelin. Kun Hemppa rupesi välillä tuijottelemaan omiaan niin keskittymistä oli kamalan vaikea saada takaisin itseeni.

Ravissa vasen kierros oli jotenkin ok. Sisäpohkeella piti välillä vähän runnoa ratsua poispäin. Oikeaan kierrokseen ei tasoittunut millään. Palattiin käyntiin, taivuteltiin, pysäyteltiin ja yritettiin uudestaan. Kiemurointia. Pysähdyksissä Hemppa ei meinannut millään tajuta että toivottiin turpaa alas. Kuskin jalat eivät tainneet tehdä omaa osuuttaan hommista. Lopulta pysähdyksissä taivuttelin vain kaulaa puolelta toiselle. Meni siinäkin hetki että Hemppa tajusi jutun juonen. Kehuin kovasti. Sen jälkeen rupesivat pysähdyksetkin vähän paranemaan.

Ravi taas rupesi vain kiihtymään lopputuntia kohti. Yritin tehdä samaa harjoitusta kuin Assilla. Puolipidäte, taivutus ja eteen. Ei siitä tullut oikein mitään. Hemppa ei ollut tarpeeksi suora ja raiteillaan. Vyöryi eikä kuunnellut pidätteitä. Mutta ei toisalta nykinyt ohjia kertaakaan tunnin aikana!

Pelkäsin että karataan avoimesta portista jos valtaantuu laukassa. Lopuksi mentiin laukkakin. Nosti nätisti. Ensin vasen ja siinä piti pyytää ihan tosissaan eteen. Ei ollut kiihdyttelemässä tai sinkoilemassa minnekään. Pyöreähkö mutta vähän pitkä ja melko avoimessa muodossa. Pysyi pyöreämpänä jos roikuin sisäohjassa. Oikeassa kierroksessa yritin sekä saada ratsua oikealle ohjalle että pidettyä sitä suorempana vasemman ohjan tuella. Käännä ulkopohkeella. Oikeakin laukka suht ok. Sitäkin piti ratsastaa eteen. Vasen soljui paremmin.

Loppuravissa meinasi välillä kiihtyä. Pienemmät kuviot ja suunnanmuutokset vähän auttoivat. Yhä välillä luikersi apuja karkuun. Oli vähän tasaisempi ja vihdoin paremmin pyöreä myös oikeaan kierrokseen. Saatoin siinäkin jäädä sisäohjaan kiinni.

Lopuksi annoin käynnissä pidempää ohjaa. Pysyi hyvin tuntumalla vaikka oli pitkällä kaulalla. Lopulta pidin lähes soljesta kiinni ja silti Hemppa oli toisessa päässä läsnä. Ei mitenkään erityisen kevyenä tosin.

Ei tehnyt mieli lähteä hakemaan ongelmia maastokävelyllä, joten kävelin vain ylös tallinpihalle. Arvelin ihan oikein että tänään Hemppa ei tule ratsastuksesta hikeen. Nyt hepo viettää yönsä ulkokarsinassa ja yrittää kerätä vähän lisää massaa.

Ei ollut niin ihanaa että kokeilisin tätä toiste. Saati että lähdettäisiin ilman kuolaimia maastoon! Toistaiseksi pidämme siis kuolaimet suussa.

Ongelmia:
kuskin ulkoavut vuotivat
ratsu oli vino
painoi ohjalle ja vyöryi
loppua kohti kiihtyi eikä ravissa meinannut kuunnella pidätteitä

Parannusta:
ei nykinyt ohjia yhtään!
ei satanut juurikaan
käynti ja laukka ihan asiallisesti
lopuksi vähän suoristui ja pyöristyi
kuskin selkään ei sattunut (ei harjoitusravia)
ei yhtään tappeluita, ei pukkeja, takapotkuja tai peruutuksia