Tiistaina satoi. Lämmintä +5°C kieppeillä. Tänään kouluratsastettiin 5 ratsukon voimin maneesissa, minä Sakulla.
Ennen tuntia sain taas hyvän muistutuksen hutiloinnin vaaroista. Laitoin ohjat kaulalle ja vapautin Sakun suitsien laittamisen ajaksi hoitopilttuuseensa. (Ratsut asuvat muuten pihatoissa.) Humma pyörähti ympäri ja meinasi lähteä takanarujen alta karkuun. Ei onneksi karannut mutta nosti päänsä ja jäi jumiin narun painaessa korvien takaa niskaan ja kaulaan. Pelkäsin että hätääntyy ja rikkoo jotain. Ei ollut paniikkilukkoja, joten en saanut naruja auki. Seuraavaksi tajusin laittaa suitset korvien yli ja pyytää laskemaan päätä. Se onneksi auttoi ja humma pääsi pinteestä. Toheloin sen verran hiljaa etten usko että n. 10 metrin päässä olleet tuntikaverit huomasivat mitään. Noloa!
Tunnilla aloitettiin hommat pääty-ympyrällä. Käyntiä, väistö ulos ja raviin (keventäen). Ravissa väistö ulos ja käyntiin. Hetken ahtailun jälkeen meidät jaettiin kahdelle pääty-ympyrälle. Sitten mahtui paremmin. Saku tuntui hyvältä ja kuuliaiselta. Kuvittelin että väistikin hienosti. Open kommentti oli, ettei tule yhtään ristiastuntaa. Suurempi ongelma oli se etten tajunnut vikaa, kuin se, että vikaa oli. Vauhtia pois ja paremmin sivulle. Käynnissä Sakulla meinasi olla kiire. Raviin siirtyi ripeästi, käyntiin hitaammin. Tämä molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa sain ajateltua vielä joustavaa tuntumaa käsiin sekä painavaa istuntaa taakse.
Jossain alkutunnista ravattiin myös reippaasti uraa pitkin eteen. Meillä meni mielestäni ihan ok mutta ope kaipasi vielä vähän lisää. Sitten läikkyi yli ja heppa meni ylikierroksille lopputunniksi.
Jatkettiin väistöjen ja siirtymien parissa. Tultiin puoliympyrällä vuorotellen open edestä ja esitettiin tuo sama pätkä eli väistö ja siirtymä. Saku kiirehti ja minä yritin himmailla. Ei saa maata kädellä, ei saa jäädä vetämään, kuski ei saa nykiä ohjasta. Viimeisin oli paha kuulla. Käsiä alemmas. Eikä kuski saa etukenotella. Saku nyki toisinaan ohjia ja kuski kellahteli välillä mukana. Enemmän vika oli kyllä asentotunnon virhekalibraatiossa. Lopputunnista huomasin tämän peilistä. Luulin etukenossa olevani pystyssä. Paha!
Tehtiin väistöjä myös laukan ja ravin välillä ympyröillä. Saku kiihtyi mutta saatiin tehtävä silti suoritettua. Kuskia yritettiin kallistaa enemmän takakenoon ja se kuulemma auttoi. En huomannut eroa. Taas paha! Tulipa kertaalleen sanomista että nyt ohja on jo liian lyhyt!
Nämäkin esiteltiin yksitellen opelle. Saku kiihdytteli ja minä yritin olla vetämättä. Volttailin muualla omin lupineni ja mentiin sivuliirrossa (väistössä). Kumpikaan ei tuntunut auttavan suuremmin. Unohdin tietysti ajatella hidasta ravia. Kun Saku sitten malttoi ja tuli tasaiseksi niin kuulemma makasi käsilläni. Minä kun luulin että tuntuma oli tasainen, vakaa ja joustava.
Loppuraveissa ei enää juostu pahasti vaikka siinäkin piti edetä reippaasti. Hetkittäin jopa odotti.
Tänään riitti yksi positiivinen onnistuminen ja sanoin alkutunnin. Ei ollut kovin riemukas olo itselläni. Ope puhui tasapainottelusta juoksevan hevosen ja sopivan kokoisten pidätteiden välillä. Minä taas vastasin että olisin niin mukavuudenhaluinen että lisäisin aina vain rahtusen kerrallaan ja viikon päästä seuraavan rahtusen. Parhaaseen tulokseen kuulemma pääsisi kun ratsastaisi joka päivä samalla hevosella.
Alas tulin taas tarkoituksella kuperkeikalla. Ope varmisti. En saanut jalkoja kippuralle tarpeeksi lähelle kroppaa. Vaikka tätä oli tänään ilma-akrobatiassa harjoiteltu niin nyt ensimmäistä kertaa horjahdin sen verran että tuli maakosketus kengänpohjien lisäksi myös käsillä.
Tunnin jälkeen oli vähän wtf-olo. Mitä juuri tapahtui? Miksen osannut tänään ratsastaa? Mutta niinhän se menee että kun poistutaan mukavuusalueelta asiat menevät taas vähäksi aikaa vaikeiksi. Mutta ilman sitä ei opi uutta.
Ongelmia:
vaaratilanne takanarujen kanssa ennen tuntia
välillä maneesissa meinasi olla vähän ahdasta
kuskilla oli etukenotuspäivä
Saku kiihtyi alkutunnin reippaammista raveista ja sen jälkeen oli kiire
kuskin kädet olivat taas liian kankeat
käskettiin jopa pidentää ohjia!
kuski ei huomannut ongelmia (eikä parannusta)
jalkojakin piti saada rennommin alas
kuperkeikka horjahti käsikosketukseen
Parannusta:
satula ei pyörinyt
en mennyt kaikista vaatimuksista kovin pahasti lukkoon
tunnin jälkeen olin enemmän hämmentynyt kuin harmissani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!
Kommentit hyväksytään moderoinnin kautta.
-Nora